Oonko mää kännissä?

Oletan, että jokainen äiti tietää sen tunteen, kun on valvonut viikon lapsen flunssan takia. Siis nukkunut tunnin-kahden pätkiä ja herännyt lohduttamaan yskivää ja nuhaista potilasta. Viime yö sujui meillä kutakuinkin näin:

klo 19 Poika on niin väsynyt nuhasta ja ensimmäisestä melkein kokonaisesta tarhapäivästä että nyyhkyttää lohduttomasti sylissäni ja yrittää nukahtaa siihen. Iltapalan syöminen ei onnistu, nukkumaan mennään maitopullon voimin puoli kahdeksalta (hitto, näitä hetkiä varten pitäisi olla varalta vellipurkki kaapissa!).

Äiti käy nukuttamassa heräilijää muutaman kerran ja menee itse nukkumaan klo 22.

Klo 22.20 poika herää, yskii ja hukkaa tuttinsa. Nukahtaminen ei enää onnistu omassa sängyssä vaan on päästävä äidin ja isän viereen.

Klo 22.30-02 heräilyä tunnin-kahden välein, yskimistä, veden tarjoamista ja silittämistä uudelleen uneen. Äiti herää satunnaisesti myös siihen että poika on kääntynyt toisinpäin ja potkii naamaan.

Klo 03 viereltä alkaa kuulua jokellusta. Ilmeisetsi pojalla on nälkä, sillä maitopullon jälkeen silmät alkavat lupsua. Juuri kun huokaan että nyt se nukahtaa oman sänkyyn, kuulen ähinää – kakkahan se sieltä tuli. Vessan valo tuntuu sietämättömän kirkkaalta väsyneisiin silmiin.

03.15 Molemmat nukahtavat omiin sänkyihinsä

Klo 06 Poika herää virkeänä – nyt on turha enää yrittää nukuttaa. Siirtyy sänkyymme heittelemään tutteja ja jakamaan potkuja kaikille tasapuolisesti.

Tällä hetkellä mulla on sellainen olo että oon kännissä. Enkä edes missään mukavan hilpeässä nousuhuppelissa vaan sellaisessa rähinäviina-väsykännissä. Töissä kuitenkin ja iltapäivällä kokous vedettävänä. Ihan innolla odotan millaisia freudilaisia lipsahduksia ja sammakoita suustani lopsahtelee. 

Joko teillä on aloitettu syksyn flunssakierre?