Ero, bänät, poikki ja mitä näitä nyt oli
Selailin eilen Lilyn etusivun uusimpia juttuja ja lukaisin uuden On/Off-palstan menossa olevaa erostooria. Vaikka viimeisimmästä erostani onkin kulunut…öööhh…lähemmäs neljä vuotta, palautti tuo teksti sen fyysisen tunteen mieleen. Tiedättehän. Rinnan päällä oleva paino, menetetty ruokahalu ja toivottoman raskaalta tuntuva olo. Sellainen kokonaisvaltaisen voimaton ja mihinkään kykenemätön olotila, eikä se poistu vaikka näennäisesti pystyykin tekemään jotain järkevää (töitä) ja hetkeksi unohtamaan asian.
Vaikka eroaminen rakkaasta ihmisestä varmasti satuttaa joka kerta, siinäkin taidossa kehittyy. Ensimmäisen kunnon rakastumisen ja yhdessäelämisen jälkeisestä erosta oppii sen, että kaikesta paskasta olosta huolimatta jää henkiin. Ja että olo helpottaa vähitellen. Sen vuoksi sitä seuraavat erot ovat jollain tapaa helpompia, vaikkeivät tunteet (ja fyysinen olo) toki edelleenkään päästä yhtään helpommalla. Mutta tietää jo eron ”vaiheet” ja ehkä jopa sen, miten itse pääsee nopeiten takaisin jaloilleen.
Erosta toipumiseen on monia keinoja. Ystävät, itkuiset puhelinkeskustelut ja kotisohvalla vollottaminen. Toiset tarvitsevat erosta toipuakseen mahdollisimman nopeasti alkoholia, bileitä ja ehkä uuden hellun (laastarin). Itse muistan edelleen tapauksen, jossa olin baarissa ystävieni kanssa juhlimassa viikko sen jälkeen, kun olin eronnut ihanasta poikaystävästäni. Kavereitten kanssa oltiin sovittu, ettei miehistä (ja etenkään tästä kyseisestä miehestä) puhuta koko iltana, ja siihen asti kaikki olikin mennyt hyvin. Sitten eräs puolituttu tyttö tuli baaritiskillä juttelemaan ja sanoi:
”Ai nin, kuulin että ootte eronneet. Tosi ikävää.”
Ja mitä siitä seurasi? Vessaan ryntääminen ja kamala itkunpuuska. Tästä opin sen, että minun on syytä mennä baariin vasta sitten, kun pahin tuska asiasta on jo mennyt ohi.
Edellisen kerran erotessani eroon liittyi myös katkeruutta, sillä eron jälkeen paljastui, että eksälläni olikin jo uusi emäntä katsottuna. Pidimmekin hyvien ystävien kanssa viininsärpimisillan (joka ei jatkunut baariin), jonka aikana pohdittiin eroja ja niistä seuranneita asioita. Muistan edelleen keskustelun, joka virisi surkeimmista erofraaseista, joita minä ja ystäväni olivat joutuneet kuulemaan. Tässä muutama, jonka pystyn vielä muistamaan.
- Olet liian hyvä minulle
Ja tämän siis sanoo ihminen, joka on jättämässä sinut! Näettekö tilanteen ironian: jos siis se parempi olisi jättämässä huonomman, olisi sanoissa jotain järkeä.
Jättäjä: koita keksiä edes joku konkreettinen asia, minkä vuoksi haluat erota. Jos se on, ettet enää rakasta toista, kerro se hänelle. Tuollainen mitäänsanomattomien kommenttien laukominen aiheuttaa toisessa epätoivoa, kun kaikki kuitenkin haluaisivat lopulta tietää sen TODELLISEN syyn eroon (vaikka se olisi se toinen nainen, prkl).
- Kai minun pitää päästää sinut menemään
Tämä taas siis sen jättämässä olevan osapuolen suusta. Siis eihän se toinen siitä ole mihinkään lähdössä vaan toinen yrittää heijastaa oman lähtöhalunsa niin, että ”päästää” toisen menemään. Voi piip mitä tekopyhyyttä sanon minä.
- Meidän olis parempi olla ystäviä
Ja tämäkin siis monen vuoden yhdessäolon jälkeen. On siinä sillä, jota ollaan jättämässä, päähänpotkittu olo.
En ole koskaan tajunnut ihmisten tarvetta olla ystäviä eksiensä kanssa. Ehkä sitten joskus parin vuoden kuluttua yhteisen elämän loppumisesta se voikin olla mahdollista, mutta heti eron jälkeen – no way! Itse olen moikkaus- ja facebooktuttu kaikkien eksieni (ai niin, paitsi sen yhden kusipään joka tosiaan naamioi eromme oikein sopuisaksi että pääsi sitten kuksimaan sitä varalle haettua) kanssa, mutta ei minulla ole tarvetta heille sen kummemmin tilittää elämääni. Minulla on ihan omat ystävät sitä varten. Toki ymmärrän, että tämä suhde muuttuu kimurantimmaksi esim. yhteisten lapsien myötä.
Millaisia kokemuksia sinulle on eroamisesta? Löytyykö lisättävää surkeimpien erofraasien listaan tai miten itse olet jättänyt?