Minäminäminä

Nyt minulla on siis paikka, johon voin kirjoittaa määrättömän paljon itsestäni.  Tiedättehän, kun soittaa ystävälle ja on ikäänkuin pakko kysyä alkuun että mitä kuuluu, etkä pääsekään sanomaan sitä omaa asiaasi, ja voi olla että ystävä vielä kertoo LOPUTTOMAN pitkään siitä, mitä hänelle kuuluu (ainakin minä soitan yleensä kertoakseni jonkun minulle sattuneen asian enkä niinkään kysyäkseni mitä ystävälle kuuluu, mutta eivätkö KAIKKI tee niin?)? Niin nyt on kaikki maailman tila jaaritteluun. Ja siihenhän se sitten hyytyykin.

Ihan niinkuin työpaikkahaastattelussa. Pahinta mitä voidaan kysyä on niinkin mielikuvitukseton kysymys kuin: Miksi juuri sinä olisit oikea henkilö tähän paikkaan?

—–

hiljaisuus

—-

Samaa kysyn nyt itseltäni, miksi kellään kiinnostaisi lukea juuri MINUN blogiani?

(sama hiljaisuus)

Kysymykseen on suomalaisittain paljon helpompi vastata, jos aloittaa vähättelemällä muita.

”Olisin hyvä tähän työhön, koska teidän nettisivujenne/toimistotilojenne/pihanne (keksi itse sopiva) kunto näyttää siltä, että tarvitsette minua.”

Tai:

”Onhan niitä paljon paskempiakin blogeja. Olen lukenut.”

No jos kuitenkin asian vierestä kertoisin jotain itsestäni. Asun Puolisoni kanssa kerrostalossa kaupungissa, työskentelen media-alalla ja omistan hevosen. Ja nyt uutena: odotan lasta. Tai neuvolan oppimateriaalin mukaanhan häntä nimitetään tarkalleen tästä viikosta alkaen sikiöksi (heh, tulipa paha takauma lauantain Putoksesta!) 

Aika näyttää mitä tästä tulee. Hyvä toivottavasti.