Ihan kiva

Ehdin eilen katsomaan viimeisen vartin Rakas, sinusta on tullut pullukka -ohjelmasta. Meinasin saada hepulin siinä vaiheessa, kun kovalla rehkinnällä himppusta vaille 15 kiloa laihtunut emäntä astuu studioon upeasti puvustettuna ja meikattuna. Juontaja kysyy tsemppari-aviomieheltä: No miltäs Niina nyt näyttää?

”Ihan kivalta.”

Voi jumalauta. Totesin samantien Puolisolle, että jos hän joskus uskaltaisi sanoa moista (vaikka en olisi edes laihtunut mutta olisin ammattilaisten stailaama) että näytän ihan kivalta niin lopputulos olisi, että hänellä olisi nenä ihan kivasti poskella.

Aloin oikein miettiä assosiaatiota kivalle. Mulle tuli mieleen valkoinen nappi. Ympäripyöreä, ei mitenkään erikoinen, ihan kiva.

Inhoan muutenkin tuollaisia latteita ilmaisuja. ”Joo, ihan kiva”. ”Ihan ok”. Se osoittaa yleensä joko kommentoijan verbaalista kyvyttömyyttä tai haluttomuutta kommentoida asiaa, panostaa siihen. Painajaistilanne on se, että otat makutuomarin asiaan, johon oikeasti kaipaat toista mielipidettä. Ja toinen sanoo vaan että ”onhan se ihan ok”. On kyse sitten farkuista, hääpuvusta, hevosesta tai uudesta autosta, mitä tuo kommentti kertoo? No ei yhtään mitään.

Tänään mulla on kampaajapäivä (jee!), ja jos jotain Puoliso on oppinut niin sen, että (huomasi hän tosiasiassa eroa tai ei, miehenä todennäköisesti ei) hän muistaa kehua uutta tukkaani kun näkee minut illalla. Kehua, ei sanoa vaan että ihan kiva tukka.