Sairausloman kautta vuosiloman kautta äitiyslomalle

Tänä aamuna tuo sama sängystä itkun kanssa kampeaminen toistui jälleen. Ja siihen lisäksi jumalaton väsymys. Vaikka ulkona on tullut uusi jäkausi ja olin varma että nukkumisen hankaluus johtuu helteestä, ei viilennyt ilmakaan näytä tätä hyvän nukkumisasennon puutetta auttavan. Kyllästyin siis ja marssin työterveyslääkärin puheille.

Lääkäritäti oli oikein mukava ja ymmärtäväinen. Viikon sairausloma kirjoitettiin alaselän jumiutumisen vuoksi, kun kuulemma ”raskaus ei ole sairaus” vaikka kaikki vaivat siihen liittyvätkin. 

Nyt olen siis sairauslomalla, ja tehnyt koko päivän kotoa töitä. ”Pöydän siivoaminen” eli nykyaikana tietokoneen siivoaminen ja tarpeellisten lupien, tiedostojen ja  ohjelmien käyttöoikeuksien siirtäminen sijaiselle on hyvässä vauhdissa, mutta tämän viikon lupasin vielä vahtia sähköpostia ja olla tavoitettavissa. 

Loma on aina ennen tarkoittanut minulle jotain tällaista. Tämä loma taitaakin olla vähän erilainen…

Miltä nyt sitten tuntuu?

No ei oikein miltään. En edes muista aikaa, jolloin olisin pitänyt kesälomaa yhtäjaksoisesti kauemmin kuin 2 viikkoa, tai ollut muuten töistä pois tuota kauemmin. Tuntuu aivan ihmeelliseltä ajatukselta, ettei minun tarvitse miettiä työhommia ennen ensi toukokuuta. SIIS MONEEN KUUKAUTEEN?

Varmastihan muuta ajateltavaa ja touhuttavaa tulee, mutta tässä sitä huomaa kuinka iso osa työ on identiteettiä. Meinaa kriisiä suorastaan pukata kun ajatteleekin ettei tarvitse tehdä töitä.

Millä sitä sitten päivänsä täyttää? Hmm listalla olisi mietittynä ainakin kukkapenkkien laittoa, eteisen seinien maalausta, alakerran varaston läpikäyntiä, vauvakaman läpikäyntiä, ensi lauantain beibishowereihinkin pitäisi leipoa ja kirpputoripöytä varata. Noin ensi alkuun :D

Miltä teistä tuntui jäädä äitiyslomalle?