Äidin laatuaikaa

Jatkuvalta tuntuvan tissittelyn vastapainoksi äiti on alkanut viime päivinä ottaa myös sitä kuuluisaa OMAA aikaa. Eli aikaa ilman mukulaa. 

Se alkoi iltalenkistä, joka tuntui aivan mahtavalta. Vaikka vaunuilukin on kivaa, ei kukaan voi väittää etteivätkö ne isot rohmut hieman haittaisi omaa liikkumista. Saatikka kun pitää tarkastella että onko se tutti taas tippunut kun äkinä alkaa kuulua. Ja koittaa ajella tasaisesti silloin kun muksu nukkuu. Silti en olisi osannut arvata, miten vapauttavalta tuntui laittaa musiikit soimaan ja lähteä liikkumaan niin, että tarvitsee huolehtia vain itsestään. Tuntui että vauhtia olisi piisannut ja jopa hölkkäsin osan lenkkiä. Sama tahti on jatkunut muutama päivä sen jälkeenkin, ja lauantaina pääsin viimein myös tänne:

Äiti oli hyvin, hyvin onnellinen…

No miltä se lenkkeily on tuntunut?

Kunto on yllättävän hyvä. Hölkätessä kävelyyn ei pakota hengästyminen tai jalkojen väsyminen, vaan keskivartalon hallinta. Hölkkäpätkän jossain vaiheessa alkaa tuntua siltä,että alavatsan sisältö hytkyy epämiellyttävästi. Eli vatsalihakset eivät jaksa tukea,vaatii kävelypätkä, itsensä kokoamisen ja taas mennään. 

Eilen innostuin lisäksi kokeilemaan, ovatko ylävartalon lihakseni surkastuneet täysin. O-ou, kyllä ne ovat. Ennen raskautta pystyin helposti tekemään 15 miesten punnerrusta, nyt ei puhettakaan. Kymmenen punnerruksen sarjoja polvet maassa ja koville otti, miesten versio ei ehkä olisi jäänyt kiinni ylävartalosta vaan keskivartalon kontrollista -taas.

Puntarin patterit puuttuvat edelleen eli en osaa sanoa paljonko vyötäröllä on ylimääräistä, mutta onhan sitä. Jospa se tässä pikkuhiljaa lähtisi, tärkeintä kuntoilussa on just nyt kuitenkin äidin hyvä fiilis :)