Äiti duunissa ja pojat kotona – so far so good
Olen ollut täyttä päivää puskeva työläinen jo kaksi viikkoa. Mites elämä on sillä aikaa mennyt kotosalla? Antaapa pojan kertoa:
”Joo kyllä meillä menee iskän kanssa ihan mukavasti. Me tehhään semmosia miesten hommia.”
Lapsenhoito: Poika ei ole kehittänyt suurempaa äiti-ikävää vaikka äiti onkin nykyisin pois aika ison ajan pojan hereilläoloajasta. Hetken saattaa kiukututtaa kun tulen kotiin, mutta heti kun pääsee tissille tuska helpottaa. Ainoa missä pieni äiti-ikävä näkyy on se, että jos Poika näkee minun lähtevän illalla johonkin (menevän ulko-ovelle) niin hän alkaa itkemään. Tätä ei ole ennen tapahtunut, ja olenkin yrittänyt karsia iltamenot minimiin (heippa vaan jumpat :/).
Aamuisin Poika herää kuuden maissa eli ehdin rauhassa imettää ja touhuilla hänen kanssaan aamulla ennen töihinmenoa. Illat ovat välillä aika raskaita, kun mies tahtoisi vähän omaa aikaa (tenttiinlukua) ja minä olen melkoisen puhki työpäivän jälkeen (ei päikkäreitä enää, byääh). Sanoisinkin, että tämä isäkuukausi on melkoisen hyvä juttu paitsi isälle nähdä se kotona olemisen raskaus mutta myös äidille huomata että kyllä siinä työssäkäymisessäkin oma raskautensa on eli kotonaolijakin kaipaisi illalla hengähdyshetken.
”Äitin kans me käytiin vauvaharrastuksissa, isin kans me harrastetaan miesten juttuja. Kuten salilla käymistä. Onneksi siellä on pehmeä tatami eli meikä voi ylittää esteitä turvallisesti.”
Kotityöt: Etukäteen pelkäsin eniten sitä, miltä huushollimme tulee näyttämään kun pojat ovat keskenään kotona. Toinen kun sotkee taukoamatta ja toinen on vähän laiska siivoamaan. Tässä olin eniten väärässä: kotona on ollut aivan normaali siivo. Mies on kiltisti pessyt pyykkiä ja tiskiä eli tehnyt perussiivoukseen kuuluvat hommat. Viikkosiivous toki tehdään sitten yhdessä.
”Minusta on kiva levitellä tavaroita. Iskän harmiksi en enää pysy tässä Dumbossa vaan osaan kiemurrella ylös siitä. Äiti kuulemma nauroi kamalasti kun sai viime viikolla kuvan jossa mut oli köytetty vyöllä tähän pahuksen penkkiin. Isi sitoi mut tähän että sai käydä yksin suihkussa ilman että minäkin ryömin sinne kastumaan. Ihan epistä.”
Summa summarum: Meillä on poika, joka viihtyy kotona kummankin vanhempansa kanssa. Äiti tosin viihtyisi paremmin, jos töissä ei tarvisi olla ihan viittä päivää viikossa, ja elokuun alussa siirrynkin 80 % työaikaan. Sitä ennen on onneksi vielä kesäloma, joten eiköhän tässä jakseta taas tämäkin (vajaa :)) viikko!
Miten teillä on mennyt / meni äidin töihinpaluu? Oletteko käyttäneet hyödyksi mahdollisuutta osittaisiin perhevapaisiin?