Äiti perehtyy osa 134: turvaistuin
Mulla oli viime viikolla kauhea stressi asioista, jotka on ehdottomasti tehtävä ennenkuin palaan töihin. Niihin kuului mm parvekelasien peseminen (ei sitten ahdista katsella niitä paskaisia laseja kun ei niitä kuitenkaan ehdi/jaksa pestä) ja turvaistuimen hankkiminen (perehtyminen ja kaupassa käyminen vie sitä aikaa mitä ei sitten ole). No parvekelasit sain pestyä muutamaa sivuikkunaa lukuunottamatta ja turvaistuinkin tuli ostettua. Mutta se onkin tarina sinänsä.
Ongelma: poika kasvaa ulos kaukalosta sekä kilollisesti että ennen kaikkea pituudessa.
Ratkaisu: hanki turvaistuin
Uusi ongelma: millainen? Naama eteen vai taakse, palkilla vai ilman, telakalla vai ilman, kallis (varmasti!)?, voiko siirtää toiseen autoon AARGH miksei mies voi hoitaa tätä?
Ratkaisu: konsultointi kaupungin kahdessa lastentarvikeliikkeessä.
Kesäterveisiä vaan täältä takapenkiltä.
Etukäteisoletus: Ennen liikkeissä käyntiä oletin, että olen ostamassa istuinta, jossa lapsi matkustaa kasvot menosuuntaan. Tämä siksi, että poika viihtyy kaukalossa aika huonosti, ja ajattelin että parempi näkyvyys auttaisi viihtymiseen. Etukäteen olin myös ajatellut, että en ostaisi ns. palkki-istuinta. Tämä ihan sen vuoksi, että näin kuinka kaverini autossa palkit lojuivat auton lattialla silloin, kun lapset eivät olleet kyydissä. En halua mitään ylimääräisiä osia lojumaan ja sotkeentumaan autooni, eli halusin normaalin 5-pisteistuimen.
Liike nro 1: Ystävällinen myyjä esitteli minulle vaihtoehtoja. Turvatesteissä oli hyvin menestynyt Britaxin Trifix (ovh 399) ja siinä oli haluamani ominaisuudet. Myyjä ei juuri esitellyt selkä menosuuntaan-istuimia koska kerroin ajatelleeni kasvot eteenpäin -istuinta. Turvatestituloksista hän kertoi sen verran, että palkki-istuimet (esim Cybexin Pallas) olivat saaneet niissä erinomaiset tulokset. Lupasin palata asiaan ja mietin jo hetken että jaksanko edes käydä toisessa liikkeessä. Päätin kuitenkin mennä, poika oli mummolla hoidossa ja mulla kerrankin aikaa.
Liike nro 2: Palvelu oli edelleen ystävällistä, mutta huomattavasti vakuuttavampaa ja ammattitaitoisempaa. Myyjä tyrmäsi heti alkuun kasvot menosuuntaan -ajatukseni kertomalla, että Liikenneturva suosittelee lasten kuljettamista selkä menosuuntaan noin kolmevuotiaiksi asti. Perusteena on se, että törmäystilanteessa lapsen pää painaa kehoon verrattuna suhteellisen paljon, ja lapsen niska on kehittymätön (=pelkkää rustoa). Kun tähän yhdistetään törmäyksen aiheuttama voima jolla pää sinkoutuu eteenpäin, ei jälki ole kaunista katseltavaa. Selvä, kerroin tässä tapauksessa haluavani istuimen, jonka voi myöhemmin kääntää naama eteenpäin. Kiinnitykseksi isofix-telakka, joka nostaa istuimen niin korkealle että lapsi voi katsella ikkunasta.
Vaihtoehtoja oli tässä liikkeessä tasan kaksi: Britaxin Dualfix (ovh 499) ja Klippanin Triofix (ovh telakan kanssa 448). Kolmas olisi ollut toisessa liikkeessäkin ollut Cybex Sirona (ovh 599). Klippanin puolesta puhui kotimaisuus, Britaxin taas muotoilu ja helppokäyttöisyys, sillä istuin ja telakka on integroitu eli istuin kääntyy 360 astetta telakassa eikä sitä tarvitse irroitella ja laittaa sitten takaisin. Kallistusmahdollisuus oli molemmissa, Klippanin puolesta olisi puhunut myös mahdollisuus kiinnittää telakka turvavöillä.
Lopputulos: Myyjä pudotti Britaxin hintaa parikymppiä ja sellainen sieltä mukaan lähti. Poika on viihtynyt uudessa istuimessaan mainiosti, istuin on tarpeeksi korkea että ikkunasta näkee hyvin ulos. Äitin selkä tykkää kun lapsen voi laittaa istuimeen niin, että istuin on käännetty oviaukkoon päin ja kiepsauttaa sitten omalle paikalleen.
Muuta kuultua: Tämän jälkimmäisen lastentarvikeliikkeen myyjä oli ehdottomasti palkki-istuimia vastaan, eikä niitä edes myyty heillä. Kertoi, että palkki-istuimet saavat hyviä turvallisuusarvosanoja testeissä, joissa mitataan rinnan alueelle kohdistuvaa vahinkoa. Kun samat istuimet oli sitten testattu Ruotsissa testillä, jossa otettiin mukaan pään ja kaulan alueen vammat, eivät istuimet olisi läpäisseet turvallisina pidettyjä viitearvoja. Yle uutisoi asiasta ainakin tässä pätkässä.
Kyllä, kallis se oli. Lohduttaudun ajatuksella että menee se nyt sentään pari vuotta.