Ei sanoja

Kävimme viikonloppuna kotipaikkakunnallani mummolareissulla ja samalla ehdin nähdä pari vanhaa kaveria. Seuraavana yönä näin unta treffaamastani entisestä kämppiksestä. Unessa hän oli raskaana.

Laitoin tietysti tekstarin että jokos siihen teidän uuteen omakotitaloon sisustellaan vauvanhuonetta, oliko enneuni?

Kaveri vastasi että tavallaan, muttei kuitenkaan. Että pari viikkoa sitten piti tehdä abortti kun nelikuisella sikiöllä todettiin vakava kehityshäiriö.

Voi herranjumala sentään, ajattelin.

Mitä tuohon voi sanoa? Kaikki voimahalit ja pahoittelut tuntuvat niin teennäisiltä, entä voiko huonoa tuuria (nämä ovat kuitenkin onneksi harvinaisia) pahoitella tyypille, jolla on juuri käynyt niin huono tuuri? Tai voiko toivotella onnea seuraavan kanssa, kun voi vain kuvitella miten rikki on henkisesti ja fyysisesti – jaksaako edes ajatella seuraavaa? Ei tuollaiseen ilmoitukseen ole sanoja, enkä tiedä auttaisivatko ne vaikka osaisikin oikeat sanat sanoa.

Napero sai ison halauksen – joskus tuntuu ihan käsittämättömältä miten helposti hän on maailmaan tullut.

 

suhteet oma-elama mieli
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.