Ekaa kertaa hoidossa

Ja niinhän se eilen koitti se kamala päivä että mun pikku vauvan piti mennä ekaa kertaa hoitoon. Siis niinku tarhaan, tai päivähoitoon – meillä tosin onneksi vaan ”hoitoon”.

Mitä seuraavaksi? kouluun? 

Hoitoasiahan järjestyi meillä lopulta varsin onnekkaasti. Ystäväni, joka sai vauvan kaksi viikkoa minun jälkeeni, on ammatiltaan lastentarhanopettaja. Ja koska hän halusi vielä olla kotona muksunsa kanssa, oli mahdollista palkata hänet hoitamaan minunkin lapseni siinä samassa. Win-win-tilanne jatkuu ainakin syksyn ajan, sillä tällä hetkellä oma työsopimukseni katkeaa joululta. Toisaalta 1,5 vuoden ikäinen muksu on jo mielestäni sen ikäinen että voisin kuvitella sen pärjäävän jo perinteisessä tarhassakin.

Hoito alkaa pyörimään syyskuun alusta, mutta eilen poika kävi opettelemassa iltapäivän ajan. Tokihan olemme kyläilleet hoitopaikassa jo pikkuvauvasta asti, mutta tällä kertaa äiti lähtikin pois ja jätti lapsen sinne leikkimään. Lapsi ei ollut moksiskaan, mutta mulla oli kyyneleet silmissä ja kamala olo koko iltapäivän. Olisin kaivannut jonkinlaista opasta, ”näin-jätät-lapsesi-hoitoon-ensimmäistä-kertaa” olisi ollut tarpeen. 

No oliko lapsi ollut onneton? Ei itkun itkua ja kahden tunnin päikkärit. Tuli hymyillen syliini kun menin häntä hakemaan, mutta palasi sitten tyttökaverinsa luo leikkimään dubloilla. 

Ensi viikolla mennään taas. Ennen sitä yritän sisäistää, että minulla on jo niin iso ja reipas poika!