Hold your horses

Aamuinen lääkärikäynti pisti loppuviikon suunnitelmat uusiksi. Pissassa kolmen plussan verran valkuaista eli ei lähdetäkkään sinne porukoille vaan käydään huomenaamulla antamassa uusi pissanäyte. Ja kohdunsuu auennut jo sormen verran ja kohdunkaula lyhentynyt puoleen senttiin. Ei lääkäri suositteli pysymään kaupungissa, vaikka sanoi toki että tuskin se nyt ihan huomenna syntyy. Kaupungissa pysymisen puolesta puhuu myös se, että huomenaamulla pitää käyä antamassa uusi pissanäyte.

Hyvin traumatisoivaa sen sijaan oli, että puntari heilahti eka kertaa yli 80 kilon. Viimeksi painoa ei ollut tullut lisää yhtään, ja nyt sitten tahtia kilo per viikko. Ja vannon että olen ollut nyt niin kiireinen etten todellakaan ole ehtinyt ämpätä sapuskaa naamaani. Toisaalta nilkat ja sormet on olleet turvoksissa jo viikon verran (on muuten outo tunne kun ei koskaan ennen ole moista ilmiötä ollut) eli kai se on nestettä osa sitten.

Tuli taas melkoisen huoleton olo kun keskusteltiin synnytyksestä.

”No mitä sinä ajattelet synnytyksestä?”

”No kai se pitää sieltä ulos punnertaa.”

”Niin että normaali alatiesynnytys. Kävitkö siellä synnytysvalmennuksessa?”

”En ehtinyt (samalle aikaa sattui hevosen astutus mutta sitä en kertonut :D)”

”No mutta sulla on tuollainen rento asenne, kyllä siellä on osaava henkilökunta joka sitten neuvoo.”

Rento asenne? Alkoi tulla jo vähän paskaäiti-fiiliksiä että otanko tämän homman liiankin lunkisti? Ei mulla oo oikeesti mitään muuta vaatimuksia kun että pitävät mut kunnollisisssa kipulääkkeissä. Ei tähän raskauteen oo voinu itse tähänkään mennessä vaikuttaa, niin miten se asia muka siellä synnytyksessä muuttuis?

Noh, pitänee alkaa metsästämään kampaajaa kotikaupungista. Tällä tukalla en kyllä synnytä!