Itse tehtyjä sämpylöitä, nams

Olen tehnyt useampana viikonloppuna itse sämpylöitä, ja tuntuu että ne katoavat pakasteesta pikavauhtia parempiin suihin. Alkuviikko syötiin taas kaupan leipää, mutta tuntuu että se maistuu jotenkin keinotekoiselle omien leipomusten jälkeen.

Eilen oli taas huono liikuntapäivä, armoton päänsärky alkoi töissä jo puolenpäivän aikaan ja pakotti kolmelta kotiin. Tunnin unien ja särkylääkkeen jälkeen olo oli parempi. Eikä ole ollut ainoa päänsärkykerta tällä viikolla, jostain äitiysoppaasta luin että olisi progesteronihormoonin syytä. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Päiväunien jälkeen olo oli vieläkin vähän pöhnäinen ja päätinkin että jätän jumpat väliin ja käyn kävelylenkillä kaupassa. Ja ostan sämpylävermeet ja vietän kotirouva-illan.

Ruokabloggariksi on vielä matkaa, kun ei nälissään muistanut itse kuvata leipomuksiaan. Kuva siis Kinuskikissan blogista 🙂

Sämpylät on muuten helppoja tehdä, mutta inhoan sitä niiden pyörittelyä ja tangoksi vaivaamista. Siihenkin löytyi ratkaisu Kinuskikissan blogista: Kinuskiemon sämpylät. Eli taikina läsäytetään pellille, levitellään ja leikataan veitsellä ruudukko jo ennen uunia. Kätevää!

Nuo olivat viime viikonlopun sämpylöitä, eilen tein satsin samalla ruudukkosysteemillä mutta tällä ohjeella. Porkkanaa siis mukaan, ja kaurahiutaleita ja auringonkukansiemeniä. Olivatkin rouhevampia kuin nuo edelliset, eli tosi hyviä. Samalla tuli ansaittua hyvä vaimo-pisteitä ja pestyä pyykkiä ja siivottua keittiö. Ja katsottua Jutan puolen vuoden dieettejä samalla tuoreita sämpylöitä voin kanssa syöden. Parhautta :)