Jälkiräkäinen ja liikuntahaluinen

Olemme päässeet flunssassamme jälkiräkäiseen vaiheeseen. Siihen että on jo melkein terve, nukkuu normaalisti ja kotiseinät alkaa kaatua päälle. Eilen illalla piti oikein miettiä että mikä mua vaivaa kun olin kun persiiseen purtu karhu. Kolme päivää ilman liikuntaa on oikea vastaus.

Nyt kun liikkumiseni on taas suhteellisen säännöllistä, saa parinkin päivän tauko fyysisestä tekemisestä aikaan vieroitusoireita, jotka ilmenevät kiukkuamisena, kyllästymisenä, kärsimättömyytenä ja epämääräisenä haluna ”tehdä jotain”. Kun tähän yhtälöön lisätään muksu, joka ei ole kohta kahteen viikkoon päässyt muskariin, vauvauintiin tai -jumppaan ja joka alkaa olla jo läpeensä täynnä äitinsä (happaman) naaman katselemista, eivät kotipäivät ole mitään auvoa. 

Jälkiräkäinen ja äitiinsä kyllästynyt pikku hyypiö.

Onneksi olo antaa viitteitä siitä, että huomenna uskaltaisi jo käydä pikku hölkkälenkin. Sellaisen ihan pienen, ihan vaan vintin tuulettamiseksi. Ai niin ja huomenna on jännä päivä, sillä menen inbody-mittaukseen. Huomenna siis luvassa raporttia kuinka paljon raskaus on oikeasti muuttanut lihasta ihraksi…