Kakkavitsejä

Eilen illalla havahduin siihen, että poika huusi kun mies yritti syöttää hänelle banaania. Tai huomionarvoista oli se, ettei itse banaani saanut huutoa aikaan vaan se, ettei banaanimähmäiseen suuhun saanut työntää käsiä. No äiti tietysti työnsi ja mikäpä se siellä alaleuassa törrötti – ENSIMMÄINEN HAMMAS!

Selittyi ne viime öiden kiukkuamiset. Ja nyt kun syy kävi selväksi ajattelin antaa vauvalle kipulääkettä illalla -jospa me kaikki saisimme nukuttua.

No iltavaipanvaihdolla alan laittamaan suppoa. Laitan sen paikalleen – ja poika työntää sen ulos. Sama uudestaan ja sama lopputulos. Poika katsoo minua närkästyneenä, äkistää – ja supon mukana tulee iiso kakka.

Tässä vaiheessa äitiä vielä naurattaa. Pestään pylly ja laitetaan uusi suppo. Poika katsoo minua, alkaa huutaa -ja kakkaa taas. Koko hoitopöytä, äitin paita, lapsen kintut -kaikki kakassa.

Tämän jälkeen Puoliso lähetettiin apteekkiin hakemaan nestemäistä kipulääkettä, sitä mansikanmakuista. Kun lapsi oli lääkitty alkoi äitiäkin jo vähän naurattaa. Voihan paska:D