Kaupunki äidin silmin

Tänään mietin, miten erilaisena kaupunki näyttäytyy äidin silmin.

Ja ei, en puhu nyt vaatekauppojen ahtaudesta, vaikka niissä onkin hyyyyvin ärsyttävää kolistella vaunujen kanssa. Vaan ihan ihmisistä ja kaupungin äänistä ja tapahtumista.

En kiinnittänyt ennen huomiota liikennevaloissa kiihdyttäviin autoihin tai erityisesti niihin kamalaa papatusta pitäviin moottoripyöriin. Nyt huomaan luovani kiukkuisia silmäyksiä, jos joku huudattaa kulkupeliään tarpeettomasti valoissa. ”Hei, idiootti, etkö huomaa että minä seison tässä suojatiellä ja vauvani nukkuu!”. Myös lähikaupan pihalla mopoaan huudattavat teinit saavat kiukkuisia silmäyksiä. Minusta on siis tulossa se tiukkapipomutsi!

Ylisuojeleva mutsi.

Tänään vein flunssaisen pojan aamupäiväunille parvekkeelle. Viiden minuutin hytkyttelyn jälkeen poika nukahti, ja aloin juuri poistua parvekkeelta ajatuksissani kaikessa rauhassa nautittu teekupponen. Onneksi en ehtinyt pois, sillä taloa alkoi kiertää peräkkäin KAKSI huoltoyhtiön traktoria yöllä satanutta lunta pukaten. Ohiajavat traktorit eivät poikaa herättäneet, mutta se peruutuksen tuut-tuut -ääni kyllä. Huoh, kymmenen minuuttia lisää hytkyttelyä ja vihdoin sain sen teekupin…

Kaiken kaikkiaan poika on tehnyt minusta lainkuuliaisemman kansalaisen. Kun ennen pompin tien yli siitä, mistä mieleen sattui juolahtamaan, nyt menen kiltisti suojatietä ja jopa odotan niitä vihreitä. Toki tähän on syynsä, vaunuilla kun on työlästä pomppia rotvallien yli eikä niiden kanssan niin vain sujahdeta tien yli. Myös autoillessani pyrin ennakoimaan paremmin, ja varsinkin nyt syyspimeillä yritän hysteerisesti tarkkailla ilman heijastimia kulkevia jalankulkijoita ettei tulisi äkkipysähdystä.

Yksi asia täytyy tunnustaa. Helmasyntiäni, eli puhelimessa puhumista autolla ajamisen aikana en ole lopettanut. Mutta kun autolla ajaminen vaan on niin tylsää.

Onko lapsen saaminen tehnyt sinusta ”kunnollisemman” ihmisen?