Klassinen flunssavalitusteksti
Oikein arvasin kun raahasin pojan taas tänään lekurille. Minusta ei ole vaikuttanut terveeltä: nukkuu kipulääkkeen voimin ok mutta ilman ei, ja nukkuu ylipäätään liikaa. On koko ajan minussa kiinni eikä jaksa touhuta itsekseen.
Edelleen korvatulehdus molemmissa korvissa. Uusi antibioottikuuri.
Kiltti lääkäri kirjoitti mulle lapun jossa todetaan ettei lapsi voi mennä tarhaan kahteen päivään eli mun on hoidettava lasta. Valitettavasti se ei auta tähän ahdistukseen, sillä tiedän että omat työhommat kasautuu. Tämä päiväunten aikaan sähköposteihin vastaaminen tai illalla muutaman jutun hoitaminen ei todellakaan korvaa kokopäivästä työntekoa, erityisesti kun viime viikkokin meni osittain potilasta hoitaessa. On siis huono omatunto töiden vuoksi.
Intiaaninimi nukkuu-pylly-pystyssä taas yksillä päiväunilla
Ai niin, nyt se klassinen: onhan sillä lapsella kaksi vanhempaa.
On kyllä, joista toisen aikataulu on vielä tiukempi kun minun. Ja hänellä on opetusta, jossa on taas aika monen muun ihmisen aikataulut kiinni. Eli ei apuja. Mummot ja papat ovat töissä, ei apuja.
Samaan aikaan on huono omatunto myös tuon lapsen kanssa olemisesta. Että on rasittavaa kun se on koko ajan minussa kiinni, roikkuu sylissä ja jalassa. Tiedän, se on normaalia kun lapsi on kipeä ja tottakai rakkaudella hoidan, mutta on ikävä sitä reipasta pikkupoikaa joka hän normaalisti on.
Ja sitten on vielä huono omatunto siitä, että valitan näin pikkuasioista. Meillä on kuitenkin kaikki hyvin, terve lapsi ja katto pään päällä, ruokaa kaapissa. Ei siis yhtään syytä valittaa. Ja silti valitan ihan turhasta, kuten siitä etten huomenna päsäekään kauan odottamalleni kampaajalle.
Podetteko te huonoa omatuntoa kun lapsen sairastaminen vesittää työnteon? Teettekö töitä vaikka teillä olisi lääkärintodistus ”olla vaan”?