Kyläily, tuo katoava luonnonvara
Viikonloppu sujui tavanomaisissa, rentouttavissa merkeissä. Paitsi että kävin KAKSI kertaa kyläilemässä!
Kyläilyhän on yksi niistä katoavista kansanperinteen muodoista, joita ei oikein enää harrasteta. Nyt tsätätään, skypetetään tai nähdään kahvilla. Mutta että mentäisiin toisen kotiin ihan ajan kanssa? Sehän vaatisi aikatauluttamista, suunnittelua, (ehkä) siivoamista ja ylipäätään vaivannäköä. Liian raskasta nykyihmiselle.
Entisaikaan leideillä oli paremmin aikaa juoda teetä ja vaihtaa kuulumisia
Nyt on kuitenkin menossa tylsä tammikuu, jolloin kukaan ei vapaaehtoisesti liiku iltaisin asunnostaa ulos kylmään, tai edes baariin. Ja sekin huvi on itseltäni kielletty tämän mahankasvatuksen vuoksi (joo, tiedetään, baarissa voi olla selvinpäinkin. Ja siellä on helvetin tylsää) eli piti alkaa kutsumaan kaverit koolle ihan muuten vaan. Tiedättehän, sellaiset illanistujaiset? Ei, ei ole tarkoitus lähteä baariin.
Osa porukkaa innostui (ja osa piti ideaa tylsänä. Mitä, ei ryyppäjäisiä?) ja istuimmekin mukavasti iltaa Putousta katsellen ja nyyttäriperiaatteella toteutettua herkkupöytää verottaen. Osa osanottajista otti muutaman oluen/sidukan ja osa oli joko tipattomalla tai muuten vaan pysyi alkottomalla linjalla. Ehdittiin rauhassa turista kuulumiset (kyllä, mielestäni pieni mahani huomattiin kaveripiirissä välittömästi) ja silti kotiin nukkumaan puolenyön aikaan. Mahtavaa!
Sunnuntain kyläilyllä taas kävin moikkaamassa kummityttöäni. Vastuullisena kummina leivoin mokkapaloja tuliaisiksi ettei pienten lasten kiireisen äidin tarvi tarjottavista stressata. Hyvä mieli tuli tästäkin kyläilystä: reilun vuoden ikäisen mussukan iltavillit olivat mahtavaa seurattavaa.
Jos kyläily siis on näin kivaa, miksi siitä on tullut niin vaivalloista? Muistan, että kotonani oli tapana käydä kylässä jossain ”vakiokyläpaikassa” muutaman viikon välein, eikä naapurin äidin piipahtamista kahvilla edes laskettu miksikään kyläilyksi. Onko elämänmeno muka muuttunut niin kiireiseksi, ettei enää ehdi tavata ihmisiä kasvokkain?
Kesällä sentään saatetaan vielä istua rennosti grillibileissä, mutta talvella…Näääh.
Omalta osaltani täytyy todeta, että on. Ainakin viikolla. Kun päivät täyttyvät töissäkäynnistä ja illat harrastuksista, ei kertakaikkiaan aika riitä enää muuhun. Viikonloppuna taas treffit on helmpompi sopia johonkin ravintolaan, jossa ruokapuoli hoituu helposti ja keneenkään keittiötä sotkematta. Vaikka mukavia istujaisia ovat nämäkin, on tunnelma vähän eri kuin jonkun kotisohvalla istuessa.
Milloin sinä kävit viimeksi kylässä? Onko kyläily sinulle arkipäivää?