Lasten suusta…

Nyt kun minusta on tulossa äiti, huomaan seuraavani tarkkaavaisempana myös muiden lasten edesottamuksia. Puoliso ei ole herkistynyt samalla tavalla, mutta usein olemme saaneet hyvät (ja hyväntahtoiset) naurut kun olen vinkannut hänellekin käsillä olevasta tilanteesta. Viime viikolla sattuneita hauskoja (tai ainakin katsojan näkökulmasta hauskoja) juttuja:

• Kaupungin kävelykadulla pyöräili pikkupoika isänsä kanssa. Poika polki vallan vimmatusti apurattailla varustettua pyöräänsä, kunnes takarengas jää sadevesikourun päälle ”tyhjän päälle”, apurattaat sen molemmin puolin. Lopputulos: poika polkee vimmatusti, takapyörä pyörii ilmassa eikä pyörä liiku mihinkään. Poika vilkaisee välillä taaksepäin ja koittaa taas polkea raivoisasti. Onneksi isä pelastaa tilanteen 🙂
• Eilen jäin Prismassa sivukorvalla kuuntelemaan, kun noin viisivuotiast tyttö ylipuhuui äitinsä ostamaan vappupallon. Perusteluina oli että kaverilla oli jo kaksi, kyllähän se säilyy ja hän lupaa olla päästämättä sitä karkuun. Voi mikä omistamisen ilo tytön kasvoilta loisti kun hän sai pinkin pallonsa.

Vappupallo voi pelastaa päivän. Itselleni ostin päivän piristykseksi keltaisia tulppaaneja.

• Henkkamaukan lastenosastolla kuultua: parivuotias poika huutaa äitiään, joka penkoo keskittyneenä alerekkiä. Mietteliään näköinen pikkupoika huikkaa äidille ”Äiti, mulla KAKATTAA”. Äidin reaktio on jotain naurun ja harmistuksen välimaastossa, ja hän alkaa nopeasti pälyillä ympärilleen vessaa etsien, jolloin tilannetajua omaava myyjä huikkaa ”lähin vessa on Stockmannilla, tuossa vieressä”. Äiti ja poika katoavat reippaasti siihen suuntaan. Itse jään pohtimaan että ”jotain hyvää tässä raskausajan pissahädässä on, kartoittaa tänä aikana kaupungin yleiset vessat niin osaa sitten johdattaa lapsenkin lähimpään helpotukseen”.