Pää vetää, maha ei!

Perjantain kunniaksi meillä on iltapäiväpalaveri kaupungissa ja hihkuin jo mielessäni, että pääsen syömään muutakin kun laitoskeittiöruokaa. Joo, pääsin. Ja nyt tuntuu, että mahalaukku on jossain keuhkojen kohdalla eikä keuhkoilla siten mahdu hengittämään. Ja mahanahka on niin tiukalla että kinnaa. Tähän yhdistetään mahassa oleva tyyppi, jonka mielestä uuniperuna ja salaatti olivat tosi hyviä ja joka näin innostui potkimaan. Burb! Voiko palaverissa pötkähtää selälleen sohvalle?

Tästä kuvasta tuli mieleeni, että olen nykyisin aina aivan ryytteessä kun syön. Maha estää tuolin vetämisen tarpeeksi lähelle, joten ruokaa päätyy aina mahalle/rinnuksille…

Ruoka-aiheeseen kun päästiin niin vastailin tuossa aamupäivällä työkaverin uteluun siitä, onko minulle tullut jotain outoja mielihaluja. Hän kertoi kaveristaan, joka oli halunnut raskausaikana narskutella perunajauhoja suussaan. Olen minäkin kuullut monenlaisia suolakurkku- ja ranskalaishimoja mutta tuo kuulosti jo melko oudolta.

Ja ei, minulla ei edelleekään ole ihmeellisiä mielihaluja. Alkuraskaudesta himoitsin enemmänkin suolaista, ja suklaa ei maistunut yhtään. Nyt suklaansyönti on palannut normaalille tasolle (harmi kyllä…) kuten muukin makea. Hesen ranskalaiset + kurkkudippi -komboa on saatava silloin tällöin, mutta ei mitenkään häiritsevän usein.

Tuleva vappu munkkeineen ei aiheuta sokeripiikkiä ruokavaliooni, sillä sain yliannostuksen munkeista ollessani opiskeluaikana leipomossa pakkaajana. Kyllä, munkkeihin voi kyllästyä pelkästään siten, että lappaa niitä laatikoihin tuhatmäärin. Munkinsyönnissä kannattaa pitää kohtuus siksikin, että minulla on sokerirasitustesti heti 2.5. 🙂

Oliko sinulla erikoisia mielihaluja ruokiin raskausaikana?