Lonkkavika iski
Viikonloppuna oli ihanan aurinkoinen ilma, ja ajattelin käydä juoksemassa pitkän lenkin. Nyt raskausaikana juokseminen on ollut päivästä kiinni, toisinaan mahassa oleva tyyppi on sadan metrin jälkeen sitä mieltä, että nyt riittää. Sunnuntaina sain juosta (lue: hölkötellä) vitosen ilman kipristelyjä, ja olin itse aivan sairaan onnellinen. Tunti lenkin jälkeen alkoi kuitenkin tuntua, että lonkkani eivät olleet samaa mieltä. Tunne on hyvin erikoinen, ja koitin kuvailla sitä ystävälleni:
”Kuvittele, että se härpätin minkä gynekologi laittaa sun sisälle että se saa sun paikat väännettyä jotenki auki, ois laitettu lonkkien tasolle, ja se ois jääny jotenki venyttämään kokoaikaisesti.”
Eli varsinaisesti ei satu, mutta on omituinen tunne siitä, että lonkat ”eivät ole paikallaan”.
Lonkkailmiö vähän rauhoittui alkuviikosta, kunnes eilen kävin tankotanssitunnilla. Täytyy sanoa, että nyt maha alkaa jo olla tiellä siinäkin hommassa, onneksi kurssia on jäljellä enää yksi kerta. En tiedä aiheuttiko lonkkaväännön se, että puristin tankoa tiukasti reisien välissä vai mikä. Tänään kävely on ollut taas sen tuntuista, että en oikein luota siihen pysyvätkö jalat allani vai eivät. Tai siis ne lonkat.
Olen aina vitsaillut, että minulla on sellainen synnyttäjän lantio että sieltä mahtuu maailmaan isompikin tyyppi. Näyttää kuitenkin siltä, että luonto vielä varmistelee ja venyttää lisää…
Onko teillä ollut moisia lonkkavikoja? Milloin alkoivat/loppuivat?
