Viikonlopun shoppailureissulla mietiskelin tuota erilaisten kanta-asiakas- ja vip-korttien valtavaa määrää lompakossani. Säännöllisin väliajoin poistan sieltä kortteja, joita en tunnu tarvitsevan. Ja seuraavalla kauppareissulla huomaan, että olisinkin tarvinnut vielä just sen kortin. Ja ei, nyt ei puhuta mistään plussakortista, se on aina mukana. Vaan niistä apteekkien, silmälasiliikkeiden, huonekaluliikkeiden, alusasuliikkeiden ja vaateketjujen korteista.

Puimme korttiasiaa myös illastaessamme ystävien kanssa, ja eräs Stockalla työskentelevä ystäväni puuskahtikin, että ne varsinaiset kanta-asiakkaat (eli ne rumpujen pärinää mustan kortin omistajat) ovat usein todella hankalia asiakkaita. Tai siis pilalle hemmoteltuja, palvelua pitäisi saada just eikä melkein etenkin, jos jonossa edellä on ”vain” niitä ihan tavallisia (ja myös tavallisella rahalla maksavia) ihmisiä.

Tässä ei edes listata sitä mun käteiskorttia 🙂

Toinen, hotellissa työskentelevä ystäväni kertoi asiakkaasta, joka oli saanut ns paskahalvauksen kun hänelle ei ollut löytynyt täpötäydestä hotellista huonetta, vaikka hänellä oli ”korkein” kanta-asiakaskortti. What can you do, heittää ulos jonkun (ihan rahalla maksavan) lapsiperheen, jotta hotellihuoneesta huokeaan sopimushintaan maksava kantis pääsee sisälle?

Illallisella kuultiin myös hauska tarina lentokentältä, jossa kaikki lennot oli peruttu lumipyryn vuoksi. Raivostunut Finnairin platinum-kortin omistaja oli tullut vaatimaan, että kotiin on päästävä – nyt heti. Virkailija oli naama pokerina ottanut kortin käteensä, heilutellut sitä ikkunan edessä ja todennut että ei näytä toimivan. Lentoja ei lähde ennenkun lumipyry loppuu ja siihen eivät bonukset auta.

Kuuleeko Jumala? Täällä Finnari Platinum, lopeta se lumisade!

Oma lukunsa ovat sitten ravintoloiden vip-kortit. Muistan edelleen ensimmäisen sedulan kanta-asiakaskorttini, jolla taisi saada jonkinlaisia juomatarjouksia. Ystävälläni oli ns maksuvippi, eli kortti jolla pääsi aina muutaman kaverin kanssa jonon ohi (ja kyllä sinne aina pyrittiinkin purjehtimaan juuri silloin kun sitä jonoa oli, nokka pystyssä :D).

Tällä kortilla sai aikanaan juomatarjouksia. Varsinkin, jos kävi viikolla. Enää kun ei edes muista, mitä se pikkulauantai oikein tarkoittaa…

Luulin jo, että nämä vippikortit ovat taakse jäänyttä elämää, kunnes kyläilin viime syksynä Helsingissä. Ystäväni syntymäpäiviä vietettiin ravintola Teatterissa, ja täytyy sanoa että empä olisi uskonut millainen show saatiin pystyyn siitä, että sinne vippiin on PAKKO päästä. Taustatietona mainittakoon, että illan osanottajat olivat 25-35-vuotiaita, ei siis mitään ihan pissiksiä enää. Illan kulku sujui näin:

– Mennään syömään. Etukäteen syntymäpäiväsankarille on lupailtu, että seurue (noin 10 henkeä) pääsee illan jatkoksi vippiin juhlimaan. Lupauksen antanut ravintolapäällikkö ei kuitenkaan ole vuorossa, ja vuorossa oleva ei tiedä mitään asiasta.

– Alkaa kova polemiikki siitä, kenen vipillä voisi päästä ja montako. Pöydästä lähetetään lukuisia tekstareita tyyliin ”hei, oletteko tulossa illalla teatteriin?”. Osa seurueesta on täysillä mukana, toiset (myös minä) lähinnä vaivautuneita.

– Haarukoidaan muutama sopiva uhri, jonka seurueessa voidaan päästä vippiin, ja luvataan tavata heidät alakerran baarissa

– Ilmeisesti taktiikka on onnistunut, juuri kun olen saanut tilattua sikakalliin siiderin seurue hoputetaan minulle tuntemattomaksi jääneen mieshenkilön perässä sinne vippiin. Seurueen lukumäärä aiheuttaa vielä neuvotteluja, mutta lopulta sisälle päästään. Ai minne? No ahtaaseen tilaan, jossa ihmiset istuvat kopean näköisinä sohvilla edessään nopeasti laskettuna vähintään kahdellasadalla eurolla viinaa. Se, jolla on komein kattaus ilmeisesti voittaa tämän varustelukisan.

Itse olin lähdössä seuraavana aamuna lomamatkalle, eli ajatuksenani ei ollut lähteä baariin. Tämä kiihkeä ”sinne on päästävä jos aikoo olla jotain”-tunnelma sai kuitenkin utealiaisuuteni heräämään siinä määrin, että päädyin käymään vip-tilassa juomassa yhden (itse maksetun ja ylihintaisen) siiderin. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi hämmästys: eikö aikuisia ihmisiä nolota vongata päästä jonkun puolitutun mukana sinne vippiin? Ja miksi sinne edes pitä päästä? Mikä siellä oli niin erikoista?

http://www.youtube.com/watch?v=R8gcq6AkBNY

Ilmaisen viinan bileet sen sijaan ymmärrän varsin hyvin. Niissä vaarana on juuri tämä 😉

Mitä kanta-asiakaskortteja sinulla on? Oletko päässyt niillä jonon ohi?