Eli avautuminen naamakirjastatuksista. Ja kyllä, eräs harrastusten kautta pintapuolisesti tuntemani nainen sai hiljattain ensimmäisen lapsensa. Ja hän raportoi kaikesta välilihan tuskallista repeytymistä ja miehen pyörtymistä myöten minulle ja muille naamakirjakavereilleen. No, nyt ollaan jo päästy onnellisesti kotiin eli seuraavaksi on seurannut tarkkaa raporttia uuden tulokkaan kakan väristä. OIKEESTI!

Mitä vanhemmaksi olen tullut (ja mitä laajemmaksi fb-kaveripiirini on levinnyt työkavereiden yms myötä), sen vähemmän olen kirjoitellut henkilökohtaisia juttuja muiden näkyville. Oikein huvittaa, kun seurailee teini-ikäisten tallityttökavereiden statuspäivityksiä: voi sitä nuoruuden angstia ja intoa. Nuoruuden piikkiin voi laittaa jotain, mutta mikä on vialla jos yli 30-vuotiaat ihmiset eivät tajua, että heidän henkilökohtaiset päivityksensä leviävät melkoisen laajalle? Eräs tällainen esimerkkitapaus sattui jokin aika sitten, kun minullekin hevosta kengittänyt (aikuinen) mies erosi vaimostaan. Eroa seurannut tilitys naamakirjassa oli noloa luettavaa. Toki on kurjaa jos on maksanut vaimonsa entisen asunnon asuntolainan ja tämä sitten karkaakin uuden sähkömiehen mukaan. Olisinko halunnut tietää näitä faktoja vain ammatilliselta kannalta tuntemastani henkilöstä? En.

Ja kyllä, minulla on myös käytössä se komento, jolla voi piilottaa tietyn henkilön postaukset naamakirjan uutisvirrasta. Pääosin siihen on ollut syinä joko

– Loputon lemmikkien saavutuksista kertominen. Koska en ole erityisen innokas koiranäyttelyharrastaja, en jaksa lukea päivityksiä ja giganttisia kuvapostauksia joka viikonloppuisista Turren (tai Mirrin) näyttelyistä.

– Peleihin liittyvien pyyntöjen virta

– Lapsiin liittyvät jatkuvat uutisoinnit, tyyliin ”viime viikolla korvatulehdus ja nyt nuorimmaisella on vesirokko ja itse olen norossa. Ai niin ja kuopus oppi viime viikolla konttaamaan”. Koskee siis ihmisiä, joiden kanssa en ole läheisissä tekemisissä, esim. lukioaikaisia koulukavereita tai muita vastaavia.

Itse en ole mainostanut raskauttani naamakirjassa. Enkä aiokkaan. Lapsen syntymä sitten joskus varmasti kerrotaan ehkä jopa kuvan kanssa, mutta raskausvaivoistani osaan avautua ystävilleni ihan chatin (tai puhelimen tai ihan naamakkain juttelun) kautta.

Kivaa on, että kun lapsi syntyy, siitä ilmoitetaan naamakirjassa. Silloin tällöin postattuja kuviakin on mukava katsella. Ja ymmärrän myös sen, että osa ihmisistä haluaa laittaa esim. kymmeniä lapsen kuvia jakeluun isovanhempia ja kummeja yms ajatellen. Mutta voisiko sitä vaikka perustaa oman ryhmän, eli olisi pienempi porukka jolle nämä kuvat jakaa? Ettei ihan kaikkien niiden 500 vanhan koulukaverin, työkaverin ja harrastuspohjaisten tuttujen tarvitsisi ihailla ”beibi istuu, makaa, konttaa, kakkaa”-tyylisiä kuvakansioita?

Kerroitko odotuksestasi/lapsen syntymästä naamakirjassa?