Uusi harrastus: tankotanssi

Eilen alkoi vuoden 2013 uusi harrastukseni eli tankotanssin peruskurssi. Aivan noviisi en kyseisessä lajissa ole, vaan syksyn mittaa kävin kokeilemassa lajia muutamalla irtotunnilla. Tuntui kuitenkin, että haluan mielummin käydä kunnon peruskurssin, jossa tekniikoita käydään tietyssä järjestyksessä, eikä niin että käyn tunneilla sillointällöin ja teen mitä milloinkin eteen tulee.

1324982531497.jpg

Öh. Tähän taitaa olla vielä vähän matkaa…

Ensimmäinen tunti siis alkoi odottavissa tunnelmissa. Olin taatusti ryhmämme vanhin, suurin osa tytöistä taisi olla alle 20-vuotiaita, osa alaikäisiäkin (tanssikoululla on paljon junioriryhmiä ja junnujen suuri osuus avoimissakin ryhmissä selittyy varmaan tällä). Tunti alkoi alkuverryttelyllä, lihaskunnolla ja venyttelyllä. Ja sitten tangolle.

Aluksi harjoiteltiin pyörähdyksiä tangon ympäri. Niitä on kiva tehdä: vähällä teknisellä osaamisella ne näyttävät aika hyviltä, ihan tuntee itsensä ballerinaksi tai vastaavaksi (peili taisi kertoa toista, mutta mielikuva on tärkein!) eikä niiden tekeminen satu. Mulla on hyvät käsivarsilihakset eli jaksan hyvin riiputtaa painoa käsien varassa.

Tässä kohtaa muuten muutama sananen tankotanssista ja ylipainosta. Kävin nimittäin yhdellä kokeilutunnilla yhdessä ystäväni kanssa, jolla massaa on minua huomattavasti enemmän. On ihan likunnallinen ihminen eli myös lihaskuntoa riittää, mutta hänellä oli ongelmia jaksaa kantaa painonsa esim. juuri käsien varassa. Pyörähdyksissä massa pitää saada liikkeelle, eli hänen olisi pitäny ottaa melko kovat ”vauhdit” jotta kroppa olisi lähtenyt pyörimään kunnolla tangon ympäri eikä paino olisi samantien pudonnut käsille. Ystäväni totesikin, että kokeilee lajia uudestaan ehkä sitten kun vähän hoikistuu.

No, sitten tunnin kivuliaimpaan osuuteen eli erilaisiin pitoihin tangolla. Minusta oli hämmästyttävää, miten eri vuodenajat vaikuttavat tangon pitoon. Olen aiemmin pysynyt ihan mainiosti ns krusifiksi-asennossa, muta eilen luisuin välittömästä tankoa pitkin alas, jos en pitänyt käsillä kiinni. Ihoni on kyllä näin pakkasilla tosi kuiva, eli pitää kokeila rasvausta ennen seuraavaa kertaa.

Muitakin pitoja kokeiltiin, mm vaakaa (tanko suorien jalkojen välissä, toinen käsi irti tangosta). Tätyy sanoa, että se näky kun sisäreitesi puristuvat tangon ympärille oikein kunnolla (ah, ihana appelsiini-iho ja selluliitti!) ei ole omiaan herättämään niitä eroottisia mielikuvia, mitä tankotanssiin liittyy 😀

pole_dance-0001.jpg

Tällee määki uskalsin jo roikkua. Eri asia sitte näyttikö se ihan tältä…

Ohjaaja oli oikein mukava ja rento. Hänen sanojaan lainataksen ”miehet ovat mielissään ajatuksesta, että laitetaanpa meille sitten sellainen tanko olohuoneeseen (kuvitellen puolialastoman tyttökaverin notkeissa asennoissa tangolla keikistelemässä). Todellisuus on kuitenkin toista: läiskintää, ähinää, selluliittia ja mustelmia.”

No täytyy myöntää, että ehkä ne alta parikymppiset sirpakat tytöt näyttivät tangolla mua sulokkaammilta, mutta hauskaa oli. Ja odottakaahan vaan kuinka möhköksi tämä mamma vielä muuttuu, kahdeksan viikon kurssin aikana kun tuo mahakumpu kasvaa jo aivan toisiin mittoihin…Mua naurattikin, kun ohjaaja kertoi, että viimeisellä kerralla otetaan sitten hienoja valokuvia siitä, mitä ollaan opittu. Joo-o, saada nähdä miten lähelle tankoa sitä siinä vaiheessa pääsee 😀

Tänään mitään paikkaa ei ole särkenyt, mutta sisäreisien ihossa kyllä tuntuu että kitkaa on ollut. Samoin toisen jalkapöydän ihossa on komea palovammaa muistuttava läiskä. Ens viikolla uudestaan!

Oletko sinä kokeillut tankotanssia? Mitä tykkäsit?

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli

Sheivataan ja höylätään

Sunnuntain kunniaksi pudotettiin hepasta liiat karvat pois. Nyt alkaa treenaaminen kohti kevään kilpailuja, eikä pömppömahainen ja valtavan karvakasan alla majaileva liinaharja oikein jaksa tehdä töitä, kun hallissa on lämmin ja paksu turkki painaa. Koitappa itse jumpata toppatakki päällä!

165236_495647868768_7627968_n.jpg

Villahousut jaloissa ja kauluri kaulassa, muuten broileri 🙂

No aasinsilta tuosta hevosen kilppaamisesta tuli omaan sheivaukseen. Nyt käsi sydämelle:

kuinka moni jaksaa ajella karvansa yhtä tiheään talvella kuin kesällä?

Voi voi voi, eilen taas jumpan loppuvenyttelyissä oikein säikähdin kun katselin capreista pilkottavia pohkeitani. Miten maailmassa tuo karvankasvu on tuohon vaiheeseen päässyt? Vastahan minä nuo ajelin, öööö…No ennen sitä Kanarian matkaa, joulukuussa!

Itse olen suhteellisen vaalea ja vähäkarvainen, eli mitään ihan hillitöntä viidakkoa kinttuihini ei kehity, vaikka karvanpoisto jäisikin laiskalle tolalle. Karvoista puhuttaessa tulee aina mieleeni ystäväni äiti (viiksekäs nainen), joka joskus totesi että ”Jumala aikoi tehdä minusta apinan, mutta karvat loppuivat kesken.”

No siitä karvojen ajelusta sitten. Listataanpa tähän keinot, joita olen vuosien aikana kokeillut:

1. Sheivaus

Kertakäyttöhöylällä tai naisten hienoilla glitterhöylillä, lopputulos on sama: hetken sileä, mutta sänki kasvaa tunti tunnilta. Mulla oli lisäksi ongelmana etenkin nivusten (alushousujen reunan kohdalla) alueella karvatupentulehdus, sängenalku kun helposti kääntyy ihon alle ja tekee sinne finnimäisen möykyn. Hylättiin ehkä 10 vuotta sitten tuon tuloksen vähäisen keston vuoksi.

2. Karvanpoisto kosmetologilla

Nuorempana kun taistelin karvojen kanssa vannoin, että sitten kun olen töissä ja rahaa on, käyn parin viikon välein kosmetologilla hoidatuttamassa itseni (ja ne karvat veks). No, vaikka sitä rahaa ehkä olisikin, kenellä on aikaa istua siellä kosmetologilla tuntikausia parin viikon välein?

Menetelmät ovat sielläkin kehittyneet, muistan ensimmäiset karvanpoistot, jotka tehtiin ihmeellisellä ”vaharullalla”. Nykyisin joka paikassa taidetaan suosia jo vartalosokeria, jolla tuleekin aivan ihanan pehmeä lopputulos ja mikä ihaninta: se kuorii samalla kuolleen ihon, jota näin talvisaikaan riittää! Karva, joka kasvaa takaisin on myös hennompaa, eikä kärki ole niin terävä kun terällä sheivatessa. Miinuksena paitsi hinta, myös tuo kesto ja ajanvaraus ja aikataulutus ja ja ja…

3. Epilaattori

Sur-rur kuuluu nykyisin meidän kylppäristä, eikä se aina ole miehen partakone. Epilaattori on minusta toistaiseksi paras ratkaisu karvanpoistoon. Se poistaa (ainakin suurimman osan karvoista) juurineen ja tulos kestää viikon-kaksi, riippuen karvan kasvuajasta (yleensähän osa karvoista on lepovaiheessa, ja sitten kun olet ajellut ne pitkäksi kasvaneet niin nämä päättävät alkaa kasvaa, oletan). Nopea tehdä, eikä enään näin monen vuoden jälkeen edes kovin kivulias. Epiloin myös kainalot ja bikinirajan, tämä varmaan ei kaikilla onnistu karvan paksuuden vuoksi, mutta minulla on vuosien epiloinnin ja kosmetologilla poistauksen jälkeen suhteellisen ohut karvoitus näilläkin alueilla.

3170a.jpg

Sur-rur tällä lähtee!

4. Kotisokerointi

Muistan jo joskus kosmetologilla sokeroitavana käyneenä ajatelleeni, että miksi tuota sokerimassaa ei myydä kaupassa. Kätevähän se olisi ihan itse nyppiä säärikarvat pois sokerilla.

No, mainonnan uhrina ostin vuosi sitten kotisokerointiin tarkoitetun purkin ja olen sitä kymmenisen kertaa testannutkin. Kyllä se toimii, vaikkakin jokainen kosmetologilla käynyt voi todeta, että aika kaukana ollaan sen ammattisokerin notkeudesta ja etenkin määrästä.

28.jpg

Minä kokeilin tätä, purkin hinta n 15 e.

Kyllä sillä saa karvat irti ja epilointiin verrattuna suhteellisen sileän ihonkin. Muta aikaa se vie ehkä tuplasti-triplasti ja välillä tuntuu, ettei joku sokerimöykky ala toimimaan ollenkaan vaikka mitä tekisi.

Niille joita tämä kiinnostaa enemmän löytyy lisätietoa osoitteesta http://www.sokerointi.info/.

Täysin kokeilematta ovat pysyväisluontoisemmat karvanpoistot: valoimpulssihoito tai muut kosmetologien tarjoamat palvelut. Onko kenelläkään kokemuksia niistä?

 

Kauneus Mieli Meikki Testit