Ensimmäinen kolmannes raskaudesta alkaa olla takana, ja toivottavasti olo alkaa kohentua. Tai on se jo kohentunut viikon-kahden ajan, en ole enää napsinut Rennietä pakonomaisesti ja ollut koko aikaa vähän pahoinvoiva. Tai ainakaan ihan koko aikaa.

Neuvolasta saaduissa (lukuisissa) ruokaoppaissa sanotaan, että omituiset mielihalut ovat aivan normaaleja, ja niitä voi jopa toteuttaa. Minulla ei ole tullut mitään todella outoja mielihaluja (legendaariset tarinat perunajauhon narskuttamisesta hampaissa tai suolakurkkujen hullusta syömisestä), mutta listasinpa tähän mitä muutoksia ruokavaliossani on tapahtunut.

1. Liha on ällöä

Lihan haju, etenkin valmistusvaiheessa on tosi ällö. Varsinkin työpaikkaruokailussa liharuuan haju sai aikaan naamani vihertymisen, eli olen syönyt hyvin pitkälti kasvisruokaa lounaaksi.

Työpaikkaruokalan grillin haju on tosi paha. Monta kertaa olen ruokajonossa miettinyt että vessaan vai ei?

2. Limsa on nam

Gluk-gluk. Rrrrrröööyyyyhhhh. Aaaaah. Tältä kuulostaa, kun jatkuvasta närästyksestä kärsivä naisihminen saa käsiinsä limsaa. Mikä ihana röyhtäily!

3. Karkit, ja etenkin suklaa on yök

Oletan, että tämä johtuu osittain närästyksestä, sillä etenkin suklaa ällöttää. Ennätys oli joulu, jonka aikana söin 2 suklaakonvehtia (vrt normaali: ehkä 2 rasiaa…). Karkkiakin olen syönyt tosi vähän, mielihalut ovat enemmän suolaisten herkkujen puolella.

Yök, onko meillä popkornia?

4. Kaikki suolainen kelpaa!

Popkornit, sipsit, pitsa, ja etenkin Hesen ranskalaiset ja kurkkudippi. NAAAAMS (joo, pelkät ranskalaiset, ei sitä ällöä hampurilaista kiitos!).

Tästä kävin muuten mielenkiintoisen keskustelun erään ystäväni kanssa, jonka raskauspahoinvointi oli giganttinen (pää pöntössä ensimmäiset 3 kk) molempien lasten kohdalla. Hänkin nimittäin sanoi että vaikka olo oli kuinka huono, niin hanpurilaisaterian (ja nimenomaan hesen tai mäkin) pystyi aina syömään. Mitähän se sitten kertoo tulevan äidin puutteista, mielihalujenhan väitetään liittyvän joidenkin ravintoaineiden puutteisiin?

Aah, saisinko isot ranskalaiset ja kurkkudipin. Ei, laita kaksi!

5. Juustot muuttivat makuaan

Etukäteen manailin että en saa jouluna syödä kaikkia ihania varpaanvälijuustoja, ne kun on usein tehty pastöroimattomasta maidosta. Ostin kuitenkin erilaisia turvallisia juustoja ja lopputulos oli: melkein kaikki piti laittaa pakasteeseen kun lähdimme joulun jälkeen reissuun. Vuohenjuuston maku oli muuttunut salakavalasti ällöksi eikä mikään muukaan oikein maistunut. Täytynee käyttää ruokiin tässä lähiaikoina…

6. ”Oijoijoii aijaijaii, ananas coconuts bananas…”

Kauppakassini muistuttaa nykyisin hedelmäkaupan mainosta, niihin on aivan hirveä himo. Päärynää, tuoretta ananasta, omenaa, banaania ja varsinkin kiiviä. Ja tuoreista appelsiineista puristettua mehua! Naaammm! Vihanneksiin ei ole tullut himoa, paitsi että porkkanaa tykkään rouskuttaa välipalana.

Kai se kroppa tietää mitä tekee

Kaiken kaikkiaan syön varmasti terveellisemmin kuin ennen – ja ihan omien mielihalujeni ohjaamana. Ihmeellistä. Raskasta on se, että päivän ruokailut pitää ohjelmoida tarkkaan. Töihin on todellakin otettava evästä työpaikkalounaan lisäksi, sillä kotona syödyn aamupalan jälkeen minulla on karmaiseva nälkä jo klo 9. Sama pätee iltapäivään, etova olo on taattu jos iltapäiväkahvilla ei saa leipää tai jugurttia suuhunsa. Myös illan liikunnat pitää miettiä ruokailun kannalta, muutaman kerran jumpassa on tullut tosi heikko olo, kun syömisestä on kulunut liian kauan (lue: yli 2,5 tuntia).

Vointi yleensä on mainio, eikä mitään paikkaa kolota. Vartalonmuoto on tällä hetkellä mallia teinipötkylä. Eli minä, jolla on aina ollut vyötärö, olen nyt sellainen tasapaksu pötky. Enkä siis raskaana olevan vaan ihan vaan lihavan näköinen. Onneksi sitä on näin joulun jälkeen liikkeellä laajemminkin, eikä töissä kukaan ole ainakaan uskaltanut ääneen sanoa lihomistani. Työpaikkanihan on uusi, aloitin marraskuun puolivälissä eli työkaveritkaan eivät ole mitään vanhoja tuttuja.

Miten sinun ruokavaliosi muuttui raskauden aikana? Milloin kasvanut maha huomattiin töissä?