Olen kuullut muutamia kauhutarinoita lapsista, joita ei meinaa saada veteen. Siis minkäänlaiseen veteen: ammeeseen, suihkuun tai altaaseen. Osalla kuulemistani stooreista on lievempi vesikauhu: tukanpesu on kamalaa, korviin ei saa mennä vettä tai muuta.

Normi-ilta. Poika on jo toisella suihkukierroksella, kun isi tuli treeeneistä ja oli pakko päästä mukaan. Suihkussa on tällä kertaa myös keittiön matto, jonka päälle samainen tenava oli aiemmin päivällä kakannut.

Meillä poikaa kylvetettiin ammeessa viime kevääseen asti. Siihen asti napero saatiin pidettyä pois suihkusta: ensin hän katseli touhua sitterissä, sitten bumbossa. Loppuajat alkoivat jo olla aika haastavia, kun Poika HALUSI mukaan suihkuun ja ulvoi suoraa huutoa jos ei päässyt suihkun lattialle konttaamaan.

Viimeisillä kerroilla pelkkä bumbo ei enää riittänyt pitämään poikaa aloillaan – tarvittiin lisävarusteita.

Luovutimme: tulkoon mukaan. Nykyisin Poika säntää kylppäriä kohti kuin raketti jos hän kuulee suihkun äänen. Tenava istuu onnellisena suihkun alla, räpeltää viemärinkantta ja huutelee naapureille putkiston kautta.

Yksi niistä asioista joista Puolisolle usein motkotan, on hänen tuhlaileva vedenkäyttönsä. Tiedättehän, seisoskelee lämpimän (kuuman) suihkun alla ihan vaan ”latautumassa”. 

No, nyt niitä on sitten kaksi. Vesilaskuja odotellessa…

Tykätäänkö teillä käydä kylvyssä?