Ei niin kamalaa uhmaikäistä, koliikkihuutajaa tai kiukuttelijaa ettei se unessa tuhistessaan sulattaisi äidin sydäntä. Huomasin viime yönä että tuhisija toimii myös hyvänä unileluna. Poika herätti minut jo neljän aikaan ja häntä viereen nostaessani ihmettelin että mitäs tämä peli on. Syy selvisi kun poika oli vieressäni: äiti oli laiskuuttaan laittanut illalla housuvaipan ja se oli falskannut -> koko pyjama märkänä. Seurauksena yöllinen vaipanvaihto ja siitä hyvin sydämistynyt huutava pikkupoika (mitä hemmettiä te nyt meuhkaatte, minä haluan nukkua!). Kun homma oli hoidettu ja poika ja mies kuorsasivat täyttä päätä, ei mulla tullutkaan enää uni silmään. Aloin miettiä työasioita (varma keino pysyä hereillä…).

Sitten kaappasin pienen tuhisijan miehen vierestä kainalooni. Hetkisen tuhinaa kuunneltuani uni tuli, ja poikakin malttoi nukkua melkein seitsemään asti.

Tällaisia unikuvia löytyi puhelimesta. Virkeää maanantaiaamua!