Tämänhetkinen työni loppuu siis vuodenvaihteessa, ja olenkin viime päivät katsellut työpaikkailmoituksia ”sillä silmällä”. Tänään sinne sitten napsahti omaan osaamiseeni mätsäävä paikka, joka aiheutti valtavan pohdiskelun. Kannattaako minun hakea kyseistä paikkaa – tai mitään muutakaan paikkaa? Selitän tilanteeni reunaehdot:

• Tämänhetkisessä hommassa mulla on ollut mielestäni oikein hyvä palkka. Se tarkoittaa, että olen oikeutettu melkoisen mukavaan ansiosidonnaiseen päivärahaan.
• Lisäksi mulla on kesken sosiaalialan opiskelut, joita saisin tehdä ansiosidonnaisella ollessani. Valmistuttuani – tai edes saatuani tehtyä opintoja eteenpäin- työllistyminen olisi varmaa.
• Meillä on tarkoituksena tehdä toinen lapsi. Jos raskautuisin vajaan kahden vuoden sisään ja olisin työttömänä äitiysloman alkaessa, saisin samat äitiyspäivärahat kun pojastakin, eli nykyisen palkkani mukaan. Ja ne ovat varsin hyvät. 
• Olen tehnyt syksyn nelipäiväistä viikkoa ja ajattelin jatkaa sitä keväänkin, jos saisin töitä. Tuossa tehtävässä palkka ei kuitenkaan ole niin hyvä, että sillä kestäisi tehdä nelipäiväistä viikkoa – saisin käteen saman kuin ansiosidonnaisella.

Ennen lapsen saamista en olisi miettinyt kahta kertaa, vaan hakemus olisi ilman muuta jo lähtenyt. Nyt pitää miettiä vähän koko perheen kuviota: jaksaako 1,5-vuotias poika vielä viisi päivää viikossa -tarharumbaa ja jaksammeko me vanhemmat sitä? Kun rahallinen puoli ei juuri muutu, olin töissä tai en (ajatellen, että tekisin nelipäiväistä viikkoa), kotona oleminen ja opiskelu kuulostaisi melko mukavalta vaihhtoehdolta.

Raha se on, mikä maailmaa liikuttaa. Mutta sen lisäksi vaakakupissa painaa yllättävän paljon myös perheen yhteinen aika ja jaksaminen.