Äidin ”vapaa”päivä

”Vein pojan mummolaan ja istahdin rauhassa nauttimaan aamuteetä”

Mies soitti että oli unohtanut eväänsä keittiön pöydälle. No ajelin ruokakauppaan ja ostin samalla muutkin ruuat. Vein eväät miehelle ja paluumatkalla ajattelin että NYT on hyvä aika pestä auto. Se on nimittäin niin paskainen, että jos menee metriä lähemmäksi sotkee itsensä.

Ajoin siis huoltoasemalle ja menin ostamaan pesua. Kauppias pahoittelee että heillä on pesukone rikki, käytössä on vaan harjaton pesu. Vilkaisi pihalla seisovaa autoani ja sanoi:

”Ja tuo sun autos näyttää siltä että se ei ehkä puhdistu sillä harjattomalla. Oletkos pessyt koko talvena?”

”(nolona) Öh, en ole”

No kauppias suositteli stten itsepesupaikan vuokraamista, siellä kun on painepesuri jolla paska voisi irrota vähän paremmin. Minä arvelin että no mikäpä siinä, autonpesuhan on ihan kivaa hommaa varsinkin jos pesurikin on.

Voi jumalauta! Ensimmäisen kerran auton pesurilla pestyäni totesin, että paskan väri oli ehkä haalentunut asteen, mutta auton oikea väriä ei todellakaan ollut edes näkyvissä. Kävin ostamassa myymälästä harjan ja jatkoin kuuraamista. Puoli tuntia myöhemmin olin itse märkä ja paskainen ja auto näytti…no puhtaammalta. Ei se kyllä puhdas ole ja kaukana kiiltävästä mutta eipähän ainakaan sotke enää itseään sen kanssa.

Ajoin kotiin missä odotti normaali pikaisen aamulähdön jälkeinen sekasotkutila. Ruuat jääkaappiin, lelut koppaan, pyykit pyörimään, imuri laulamaan ja viikkosiivous.

NYT istun tässä kuppi teetä kädessäni ja mietin että jos seuraavaksi lukisi edes yhden luvun sitä tenttikirjaa ja alkaisi sitten putsaamaan sen auton sisältä (ja sen on ihan yhtä paskainen sisältä kuin ulkoakin). 

Se mulla on tässä vaan tullu mieleen että miten helvetissä tämä meidän huusholli pyörii sitten kun menen töihin? 

Miten teillä kotihommat hoitui isäkuukauden aikana?

Suhteet Sisustus Oma elämä

Vauvaharrastusveetutus

Tänään fiilisteltiin koko aamupäivä että jee, tänään on vauvasirkuspäivä! Poika tykkää sirkustelusta ihan hulluna ja äiti tykkää siitä että on ohjattua toimintaa eikä tarvi toimia pojan kiipeilytelineenä kotona koko päivää.

wp_20140326_005.jpg

Sirkus ja ihanat, värikkäät huivit.

Siirsimme aamu-unia vähän aikaisemmaksi että ehdimme syödä lounaan ennen sirkusta ja sitten matkaan vaunujen kanssa. Sirkuksen ovella odottikin lappu: vauvasirkus peruttu ohjaajan sairastumisen vuoksi. Korvaava kerta on… 

Aaaargh!

Vitutustani lisäsi se, että tämä oli jo toinen kerta tällä viikolla. Maanantaina olimme menossa vauvapilatekseen ja paikan päällä ihmettelimme toisen äidin kanssa että missäs kaikki ovat. Lopulta joku opiston ihminen tuli sanomaan, että pilates on peruttu tältä kertaa ohjaajan sairastuttua. Tässä tapauksessa peruutus johtui uuden ryhmän aiheuttamasta katkoksesta: ohjaajan kanssa ei oltu sovittu että kuka ryhmän peruuttaa.

Ymmärrän kyllä, että flunssa jyrää ja kipeänä ei vauvoja kannata ohjata. Toivoisin kuitenkin, että kaikissa ryhmissä kerättäisiin huolella ne osallistujien yhteystiedot ja laitettaisiin viestiä mahdollisimman ajoissa (mieluiten jo edellisenä päivänä, harvemmin se flunssa varmaan juuri samana päivänä iskee) että ryhmä on peruttu. Kun nuo harrastusten aikataulut yleensä vaativat jonkinasteista päivärytmin rukkaamista eli lapsen kiskomista aikaisemmin päiväunilta tai unillemenon venyttämistä, ruokarytmin siirtelyä tms niin on hyyyyvin ärsyttävää tehdä sitä turhaa, kuten tänään.

Saattaa olla että tämä pillastuminen on myös merkki siitä, että tämä kotona olo alkaa vähän…kyllästyttää. Töihin meno ei kyllä huvita yhtään mutta kieltämättä alkaa kaivata jotain mielekästä tekemistä päiviinsä. Eli ehkä se reilun kuukauden päässä häämöttävä töihinmeno ei olekaan niin kamala juttu.

Suhteet Oma elämä Liikunta