Äitipää ja jumpalle pääsyn vaikeus

Tänään en taas tiennyt itkeäkkö vai nauraa tämän äitipään kanssa. Tulimme siis reissusta kotiin eilen, ja totaalisen suklaaöverin seurauksena mieleen juolahti että voisin vaikka lähteä jumpalle. No mieshän on kotona lapsenvahtina eli ei muuta kun jumppakamat laukkuun ja jumppapaikkaa kohti. 

Kirjautuessani sisään ihmettelin että eipäs näy vaihtoehdoissa sitä kahvakuulatuntia johon olin menossa jenkkakahvojani pienentämään. Pienen ihmettelyn jälkeen tajusin, että jep jep olin katsonut JOULUlukujärjestyksestä edellisen lauantain tunnit ja kas kummaa, nehän ovat nyt jouluaikaa erit joka päivä eli kyseistä tuntia ei olisi. Niin ja siis silloin kun kyseinen JOULUlukkari vaihtui ajelin myös kerran turhaan paikan päälle kun olin menossa sen TAVALLISEN lukkarin tunnille ja sehän oli taas uudet jumpat eri aikoina. Ei saisi vaatia että äitipää muistaa katsoa tarkalleen ja vielä uudemmankin kerran joka kerta jotain lukkaria ennenkuin päättää lähteä kuntoilemaan.

Moisesta kymmenen kilometrin ajelusta ärsyyntyneenä päätin, että kun se kahvakuulatunti oli kuitenkin illalla niin päräytän sinne uudemman kerran. Tällä kertaa ajoitus onnistui, ja meni jopa puoleenväliin jumppaa ennenkuin huomasin että mulla on jumppatoppi väärinpäin päällä. Saumat vaan näkyi ulospäin ja valmistajan laput heilui niskassa, mutta niin heilui kuulakin ja ehkä 15 konvehdin kalorit karisivat pois painamasta (jäljellä siis enää noin 150?)

Jumpan jälkeen kestikin hetken ennenkuin pääsin takaisin autolle, sillä unohdin täysin mihin kaappiin olin jättänyt vaatteeni. Katsoin parhaaksi odotella pahimman ryysiksen laantumista ennenkuin aloin käymään läpi kaikki pukkarin kaapit löytääkseni toppatakkini. Löytyi se lopulta. Jos se pääkin löytyis taas joskus.

Suhteet Oma elämä Liikunta

Mattimyöhäsen joulublogiposti

Osallistuin Emmin masinoimaan joululahja-salaiselta-blogiystävältä -juttuun ja nyt olen viimein selvinnyt mummolasta kotiin ja saanut pakettini auki. Se saapui kyllä hyvissä ajoin (samaa en voi sanoa omasta blogiystäväni muistelusta-viimetinkaan meni!) mutta halusin säästää avaamisen ilon jouluaatoksi. Kuinka ollakkaan se kuitenkin unohtu matkasta kun lähdimme mummolaan jouluksi, ja nyt heti tänään palattuamme (okei, sen jälkeen kun olin pessyt automatkalla housuunsa paskoneen pojan pyllyn ja ladannut ensimmäisen ehkä kolmesta koneellisesta pyykkiä) aukaisin paketin. Ai niin ja paketti: sekin oli kamalan tyylikäs yksinkertaisuudessaan. Postileimassa luki vain Helsinki, joten siitä ei kovin suurta vainua saanut, kun tuntuu että melkein kaikki muut Blogistit siellä suunnalla asuvat.

wp_20131222_005.jpg

Ihanan kahiseva sanomalehtipaperi, nam!

wp_20131222_006_0.jpg

Tässä vaiheessa mun piti luottaa siihen, että paketissa on jotain nerokasta. Siis sen verran tajusin että nuo mustat liuskat ovat sellaista ”liitutaulupaperia” ja toinen kynistä on valkoinen eli tästä siis saadaan jonkinlainen liitutaulu…Öh, tän takia en varmaan pidä sisustusblogia!

new_image.jpg

 

Kortti paljasti salaiseksi blogiystäväkseni Ella F:n Siperian Ella -blogista. Ella oli selvästi ajatellut mun äitipäätä ja hankkinut minulle mainion apuvälineen pitää edes jonkinlaista listaa asioista, jotka pitäisi muistaa. Ja voi luoja, että tämäkin (unohtaa joululahjansa kotiin) bloggaus kertoo siitä että tarvetta näille on! 

Googlailin vielä vähän lisää tuosta Granit-myymälästä, ruotsalaisten (yllätys yllätys!) kehittelemä sisustusliike siis tämäkin. Valitettavasti suomenkielisiä webbisivuja ei löytynyt, mutta vajavaisella ruotsillani ja Ellan vihjeillä ymmärsin, että tuo toinen tussi on siis ihmetussi, jolla voi kirjoittaa esim peiliin, jääkaapin oveen tai lasiin ja teksti lähtee ihan vedellä pois. Ja liitutaulupaperi nyt toimii liitutaulun tavoin eli siihen voi listata niitä tuhansia asioita joita tulee aina päivän mittaa mieleen ja jotka taas unohtaa samantien jos niitä ei kirjoita jollekin lapulle (joka sitten taas saattaa mennä hukkaan). Mahtavaa, kiitos Ella!

Täytyy vielä miettiä paras paikka tuolle liitutaulupaperille. Jääkaapin ovi toimisi ainakin ostoslistojen suhteen. Tai voiko niitä ripotella ympäri asuntoa joka puolelle? Ainakin yksi pitäisi olla sängyn vieressä, sillä lasta nukuttaessa muistaa usein montakin hommaa, jotka olisi pitänyt hoitaa sinä päivänä…

Muiden blogistien joululahjoista voitte lukea tästä koosteesta

Suhteet Sisustus Oma elämä Ystävät ja perhe