Kotiäidin katastrofin ainekset
Otetaan yksi väsynyt lapsi ja puetaan sille ulkovaatteet päälle, aikeissa lähteä vaunulenkille että Poika nukahtaa. Luonnollisestipuetaan itselle vaatteet ensin, sillä jälkikasvulla menee hermo jos lähtö ei tapahdu salamannopeasti.
”Miksi sinulla onniin suuri suu?” ”Jotta voisin huutaa kovempaa!”
Juuri kun ajattelet että nyt nostat lapsen vaunuihin huomaat, että puhelin on hukkateillä. Muistelet ehkä kuulleesi sen soivan jossain vaiheessa aamupäivää, kun olit sängyssä imettämässä.
Pyydät naamakirjan välityksellä Puolisoa soittamaan kyseiseen kapineeseen.
Poika tuskastuu kuumuuteen ja kitinä kasvaa huudoksi. Kuulet, että puhelin soi mutta sitå ón mahdoton paikallistaa muun meluhaitan vuoksi. Kirjoitat miehelle että soittaa uudelleen. Hiki valuu pitkin omaa selkääsi. Poika puklaa desin verran ulkoilutakillesi.
Perkuleen puhelin löytyy lopulta sängynpäädyn ja patjan välistä kolmannella yrittämällä. Mies vitsailee puhelimessa että oliko vaikea löytää.
Ei ollut emäntä oikein vitsituulella, ei.
