Ei pysty, ei kykene
Olen huomannut, että älyllinen kapasiteettini on laskenut kaniinin tasolle. Eikä kyse ole oikeastaan pelkästään älystä,vaan totaalisesta aloitekysyn puutteesta.
Normaalielämässä olen loputtoman utelias ihminen, joka tykkää ottaa selvää asioista. Nyt tuntui aivan mahdottoman vaativalta avata yliopiston sähköposti ja kaivaa sieltä esiin tieto, minne ja miten maksan lukukausimaksuni. Tätä operaatiota piti pyöritellä mielessä noin kolme viikkoa ennen kuin sain sen toteutettua.
Kyse ei tarvitse olle edes ikävästä asiasta, vaan sellaisesta jonka eteen pitäisi nähdä vähän vaivaa. Olen ajatellut näyttää hevoseni kantakirjaan tänä syksynä ja katsonut jo kalenterista sopivan näyttelypaikankin. Mutta se, MITEN hevonen ko näyttelyyn ilmoitetaan, tuntui olevan liian hankala asia selvittää.
Pieni mutta hallitseva kalenterintäyttäjä
Tai ikäviä velvollisuuksia kuten: valitse pojalle terveyskeskus netin kautta. Plääh, teen sen huomenna. Tai ensi viikolla. Tai sitten kun neuvolantäti painostaa liikaa.
Olen myös aina ollut ihminen, joka rakastaa kalenteria ja asioiden aikataulutusta. Nyt olen ikionnellinen sellaisesta päivästä, jolloin EI tarvitse olla jossain tiettyyn aikaan. Ystäviä on kiva nähdä, mutta voidaanko sopia vain päivä, soitellaan sitten aamupäivällä tarkempaa aikaa? Kun tuntuu että en nykyään selviä mihinkään a) ennen puoltapäivää tai b) ajoissa.
Yleensä sanon Puolisolle, että nyt lähdetään heti kun poika on syönyt tissinsä. On vain pirun vaikea arvioidan, paljonko tissittely tällä kertaa vie aikaa. Lisäksi omia vaatteita ei voi vaihtaa ennen kuin tissittely loppuu, muuten ne ovat varmasti maidossa tai puklussa. Sitten on vielä pakattava pienen omaisuuden verran tavaraa mukaan, jotta hätätilanteessa on vaihtovaippaa tai vaihtobodyä (eilen poika puklasi ehkä desin maitoa päälleen mummolassa, eikä mulla tietenkään just sillä reissulla ollut vaihtovaatteita mukana).
Nyt aloitettuja suunniteltuja projekteja: nimiäiset (plaah, niihin on vielä monta viikkoa), valokuvien siirtäminen kamerasta ja puhelimesta koneelle (missähän se piuha on?), kukkien kastelu (huomasin niiden nuokkuvan…eilen? toistaiseksi mitään ei ole tehty), vauvakirjan täyttäminen (ostaminen oli se helpoin osio!), pienten, 50cm vaatteiden siirtäminen pois täydestä vauvanvaatelaatikosta.
Onko paranemisesta toivoa?
