Tänään sain kuulla parikin uutta vauvauutista. Niitäkin on monta sorttia, nämä aiheuttivat välittömän ”jipii, ihanaa, onneksi olkoon” sijasta sellaisen ”huoh, no toivotaan onnea ja peltään pahinta -reaktion”. Taustat nimittäin ovat:

Vauvauutinen nro 1: Huostaanotettu 19-vuotias tyttö, joka on vasta muuttanut sijaisperheestä omilleen ja alkanut itse huolehtia itsestään. Tomera tyttö, jolla ammattikoulu + lukio vielä kesken. Tomeruudesta kertoo kuitenkin se, että saa opinnot tehtyä harjoittelua vaille valmiiksi ennen vauvan syntymää. Miinuksina TODELLA traumaattinen lapsuus ja luuseri-poikakaveri-isäehdokas, joka ei ole töissä tai koulussa. Plussana se, ettei ole päihdeongelmaa. Lapsi ei ollut suunniteltu, ja äitiäkin tuntui harmittavan vähän raskaus, mutta abortti on poissuljettu vaihtoehto.

Vauvauutinen nro 2: Huostaanotettu 18-vuotias tyttö, joka on aina halunnut lasta ja yrittänyt hankkiutua raskaaksi jo monta vuotta (tämä kaava toistuu usein lastensuojelun pariin ajatutuneilla tytöillä, sillä he ajattelevat että kun saavat oman vauvan niin he ovat TÄRKEITÄ jollekkin). Voidaankin nähdä, että sijaisperhe sai siirrettyä tätä hetkeä kolmisen vuotta eteenpäin. Vain peruskoulu käytynä, päihteet mukana kuvioissa ja hengailuseura kaikkea muuta kuin hyvää. Lapsen isä satunnainen pano joka on naimisissa. Plussaa: tytöllä on tolkut vanhemmat, joten tukea saatavilla. Miinusta: sanan varsinaisessa merkityksessä levoton tyttö, vaikkakin aivan ihana sellainen. Isä ei tule olemaan mukana kuvioissa.

”Kell onni on se onnen kätkeköön”

Vaikka itse olin kypsässä 33 vuoden iässä lapsen saadessani, oli minullakin monia harhakuvitelmia siitä, miten homma lapsen kanssa pelittää. Ja iän mainitsemisella ei tarkoita, etteikö nuorikin voisi olla kypsä äidiksi. Yleensä ottaen on vain etu, jos on ehtinyt vähän saada elämänkokemusta ja toivon mukaan käydä edes vähän kouluja, jotta joskus voisi saada sen työpaikankin ja alkaa elättää perheensä.

Mutta tiesinkö minäkään mihin lähdin? En totisesti.

1. ”Kun olen hyvässä kunnossa, palaudun varmasti synnytyksestä kuin tyhjää vain. Ja alan juoksemaan aamulenkkejä mitä pikimmiten ja urheilen muutenkin taas heti kun pääsen eroon möhömahastani”.

Todellisuus: Vauva täyttää huomenna kolme viikkoa, ja olen pikkuhiljaa pystynyt käymään kilometrin-kahden vaunukävelylenkkejä. Heippa vaan, mätisäkkimaha, kyllä sinä siitä lähdet vielä syksyn aikana. Tai toisaalta, onhan tässä talvi aikaa ennen niitä bikinikelejä 😀 Ja miksei kukaan kertonut, kuinka helvetin kipeä ja voimaton ihminen on synnytyksen jälkeen?

2. ”Meillä ei sitten aleta hyssyttelemään eikä hautauduta kotiin vauvan kanssa.”

Tänään on perjantai-ilta. Mitä meillä tänään tehdään: kahdeksan aikaan kaihtimet kiinni ja iltapuuhiin, televisiosta ääni hiljemmälle. Ei mieluusti vieraita (ainakaan kovaäänisiä) sen jälkeen. Kaikki tämä vain sen vuoksi, että vauva saadaan yöunille kymmenen-yhdentoista välillä ja jotta äidin hermo ei pala täysin kun pitää kolmelta ja kuuden maissa herätä syöttämään. Että joo, bileet!

 3.  ”Kyllä kai sen lapsen voisi tehdä yksinäänkin”

Perun sanani. Ymmärrän kyllä, että toiset joutuvat näin tekemään pakostakin. Mutta on toinen rakastava ja huolehtiva vanhempi niiiiiiin iso apu kaiken jaksamisen kannalta, että en kovin äkkiä alkaisi lapsentekoa yksin miettimään. Ihan ajatellen jo niitä ensimmäisiä viikkoja, kun olin niin kipeä ettei puhettakaan että olisin uskaltanut kävellä vauva sylissä. Tai päässyt sohvalta ylös sen kanssa.

4. ”Olen niin perusrauhallinen, että ei minuun ne hormoonit paljoa vaikuta”

Itkee kuin vesiputous kun ei saa omaa lastaan lopettamaan itkua. Itkee, kun näkee kaupungilla äidiltään kadonneen pikkupojan, jonka yleisötapahtuman järjestysnainen taluttaa takaisin äitinsä luo. Itkee milloin mistäkin syystä. Kykenemätön muistamaan edes kahta asiaa, jotka piti ostaa kaupasta.

Toivon sydämestäni, että näiden uusien äitien asiat menevät hyvin, ja he kasvavat äitiyteen lapsen mukana. Toivon myös, ettei heidän kohdallaan kävisi niinkuin valitettavan usein käy: lastensuojelun asiakkaiden lapsista tulee uusia asiakkaita samaiseen puljuun.