Sellainen sieltä sitten tuli

Myöhään perjantai-iltana kävi ilmi, että on olemassa ainakin yksi supistusten laji, jota en ollut vielä tavannut. Se oli ”näiden täytyy olla nyt niitä, ai (painokelvotonta tekstiä…)”. Niinpä läksimme kahden aikaan yöllä sairaalaan.

wp_20130728_006.jpg

Tällainen töyhtöhyyppä siitä tuli. Kallon muodosta voi arvata, millä se sieltä lopulta ulos kiskottiin.

Jossain lehdessä otsikoitiin, että Catherinen 12 tuntia kestänyt synnytys oli ”pitkä”. No, minä punnersin tuota poikaa 22 tuntia, joista 2 viimeistä oli kyllä melko helvetillisiä. Poika syntyi siis unikeon päivänä 27.7. klo 22.25. Strategiset mitat olivat 51 cm ja 3757 g.

Nyt parannellaan tohjoa alapäätä ja opetellaan äitihommia osastolla 🙂

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Supistusten ABC

Otsikko on oikein osuva, sillä osaan tällä hetkellä kertoa supistuksista todellakin tuon kolmen kirjaimen verran. Loput ääkköset tulevat varmasti tutuksi tässä vielä lähiviikkoina, mutta nyt olen päässyt jo tutustumaan sen verran moninaisiin supistusten lajeihin että ajattelin koittaa kuvailla niitä. Minulla supistukset alkoivat vasta muutama viikko sitten, eli tuoreesta ilmiöstä on kyse. Toisethan joutuvat kärsimään niistä suunnilleen koko raskauden ajan.

Supistusta on ensinnäkin hankala kuvailla sellaiselle ihmiselle, joka ei ole ollut raskaana kohtuullisen pitkällä. Litteä maha, vai vaikka olisi pömppömahakin, ei vain toimi samalla logiikalla kuin sellainen jossa on jotain sisällä. Kysyin puolitoista vuotta sitten lapsen saaneelta ystävältäni, että miltä ne supistukset sitten tuntuvat, kun hän niitä valitti. Hän yritti selittää, että siltä kuin vatsalihakset kramppaisivat. Vaikka minulle, ahkeralle kuntoilijalle, lihasten kramppaus ei ollut uusi asia, en silti tajunnut jutun juurta. Itse koitin kuvailla kivutonta supistusta lapsettomalle ystävälleni sanoin ”se tuntuu samalta, kun sulla on joskus maha sekaisin, tosi kipeä ja pinkeä ja täynnä ilmaa, sellainen kova pallo joka ei anna yhtään periksi.”

Yleensä supistus lähtee mahan alaosasta, ja etenee sitten kuin hississä ylöspäin, kunnes koko maha voi olla kova ja kireä pallo. Maha myös nousee selvästi isommaksi ja ylöspäin supistuksen aikana. Jännää on, ettei etenkään näihin ”harjoitussupistuksiin” liity kipua eikä mitään loogista syytä. Yksi päivä tallilta ajaessani ajattelin, että eipä muuten supistellut koko aikana, ja vielä taputin löysältä tuntuvaa mahaani. Motarin seuraavan liittymän kohdalla mahani oli muuttunut kovaksi palloksi. Kohdun lihakset ovat todellakin tahdosta riippumattomia.

Tähän asti olen kokenut tällaisia supistuksia:

  • lenkkisupistukset, yleensä kävelylenkillä ilmaantuvat. Voimakkaita, mutta kivuttomia ja lyhyitä. Ilmenevät mahan kiristymisenä kovaksi palloksi, joka tekee liikkumisesta epämiellyttävää.
  • kuukautiskipusupistukset. Ajatella, olin jo ehtinyt 8 kk aikana unohtaa koko kuukautiskivut! Ihan niinkuin kuukautiskivuissa, jomotusta ja vääntelevä tunne munasarjoissa. Voivat olla myös liitoskipuja, koska joskus kestävät todella kauan eivätkä tule ”sykleissä”. Kivuliaampia kuin kuukautiset minulla yleensä.
  • takapuoli- ja alaselkäsupistukset. Näitä esiintyy etenkin päivinä, jolloin on ollut paljon jaloillaan. Supistukset heijastuvat koko persuksen alueelle niin, että se tuntuu turralta.
  • kakkasupistukset: liittynevät jollain tavalla suolen toimintaan, sillä ainakin minulla iskevät usein ennen sitä suurempaa hätää. Tuntuvat selvästi paitsi ihan mahan alaosassa, myös suolistossa. Todella kipeitä ja saavat jähmettymään paikalleen, mutta menevät ohi nopeasti. Varma merkki, että kohta pitää mennä vessaan.

Tänään on ollut pirullinen supistelu- ja liitoskipupäivä, eivätkä tilannetta yhtään helpota ystävien festaripäivitykset ja ulkona paistava aurinko. Pikku panadollisällä varustettuna yritän kuitenkin lähteä käymään edes pienen iltakävelyn, jos se helpottaisi vähän tätä kuumuden tuomaa turvotusta.

Millaisia supistuksia te muistatte kokeneenne?

Suhteet Oma elämä Hyvä olo