Ne vaunut, vihdoinkin!

Perjantaina ne siis saapuia, ja ehtivät ennen lasta vaikka aloin jo epätoivoissani kuvitella kuinka kärräämme häntä kottikärryillä…

1040107_533325780055166_1671825224_o.jpg

”Mitenkähän tämä…Ääh…Ai tuosta? No ei…No entäs tuosta? Joo, nyt meni.”

Uudet vaunut siis.ovat mallia Gesslein F6 ja visukintun kodissa kun ollaan niin käytettynä ostetut. Yhden lapsen käyttämät, ostokuitti kertoo että ostettu 12/2011. Mukana koppa, ratasosa, sadesuojat, hyttysverkot, sellainen ”verho” joka ilmeisesti suojaa auringonpaisteelta, adapterit tuohon kaukaloon ja hinta 450 e (ovh Babystylessä 899 e). Kaikki tosi siistissä kunnossa, noita vaihdettavia pikkupyöriä ei oltu käytetty ollenkaan. Eli olin iloinen että tein kaupat myyjään luottaen ja vaunuja näkemättä.

Nyt alkaa olla valmista, tällä viikolla saan kaverilta pinnasängyn kunhan hän ehtii maalata uuden lastensängyn vielä toiseen kertaan. Mutta sekin on siis jo tulossa!

Viikonloppu oli muutenkin kovin sosiaalinen, perjantaina meillä piipahtivat paitsi omat myös Puolison vanhemmat ja lauantaina juhlittiin kaverini valmistujaisia. Eilen olikin ihana hellepäivä ja pötkähdimme puolison kanssa rannalle löhöämään. Lämmönnousun (ja ehkä myös vähän lauantai-illan herkuttelun) huomasi kyllä heti omista sormista ja varpaista, välillä kun katsoi nyrkissä olevaa kättään ei meinannut erottaa rystysten ”kumpuja” ollenkaan, niin turvoksissa kädet olivat. Ei kyllä haittaa että täksi viikoksi on luvattu viileämpää!

Olo on muuten ollut ihan normaali, välillä supistelee mutta ei mitään jatkuvampaa. Perjantain pissanäytteessä valkuaisarvot olivat taas ihan normaalit eli ei aiheuttanut toimenpiteitä. Turvotusta lukuunottamatta olo on edelleen varsin toimintakykyinen – mietinkin että olisinko tänään käynyt vähän heinätöissä kun tallilla alettiin tehdä heinää. Ihan vähän vaan, se on jotenkin niin koukuttavaa hommaa. Aurinko ja tuoreen heinän tuoksu <3

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Raha

Hold your horses

Aamuinen lääkärikäynti pisti loppuviikon suunnitelmat uusiksi. Pissassa kolmen plussan verran valkuaista eli ei lähdetäkkään sinne porukoille vaan käydään huomenaamulla antamassa uusi pissanäyte. Ja kohdunsuu auennut jo sormen verran ja kohdunkaula lyhentynyt puoleen senttiin. Ei lääkäri suositteli pysymään kaupungissa, vaikka sanoi toki että tuskin se nyt ihan huomenna syntyy. Kaupungissa pysymisen puolesta puhuu myös se, että huomenaamulla pitää käyä antamassa uusi pissanäyte.

Hyvin traumatisoivaa sen sijaan oli, että puntari heilahti eka kertaa yli 80 kilon. Viimeksi painoa ei ollut tullut lisää yhtään, ja nyt sitten tahtia kilo per viikko. Ja vannon että olen ollut nyt niin kiireinen etten todellakaan ole ehtinyt ämpätä sapuskaa naamaani. Toisaalta nilkat ja sormet on olleet turvoksissa jo viikon verran (on muuten outo tunne kun ei koskaan ennen ole moista ilmiötä ollut) eli kai se on nestettä osa sitten.

Tuli taas melkoisen huoleton olo kun keskusteltiin synnytyksestä.

”No mitä sinä ajattelet synnytyksestä?”

”No kai se pitää sieltä ulos punnertaa.”

”Niin että normaali alatiesynnytys. Kävitkö siellä synnytysvalmennuksessa?”

”En ehtinyt (samalle aikaa sattui hevosen astutus mutta sitä en kertonut :D)”

”No mutta sulla on tuollainen rento asenne, kyllä siellä on osaava henkilökunta joka sitten neuvoo.”

Rento asenne? Alkoi tulla jo vähän paskaäiti-fiiliksiä että otanko tämän homman liiankin lunkisti? Ei mulla oo oikeesti mitään muuta vaatimuksia kun että pitävät mut kunnollisisssa kipulääkkeissä. Ei tähän raskauteen oo voinu itse tähänkään mennessä vaikuttaa, niin miten se asia muka siellä synnytyksessä muuttuis?

Noh, pitänee alkaa metsästämään kampaajaa kotikaupungista. Tällä tukalla en kyllä synnytä!

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe