Vauvakutsut kuvina

Lauantaina meillä juhlittiin. Löysänä teemana olivat vauvakutsut, mutta koska allekirjoittanut järjesti ne itse, olivat kyseessä pikemminkin normaalit illanistujaiset vauvateemalla. Kaveripiiriini kuuluu paljon eri-ikäisiä ihmisiä, niin lapsellisia kuin lapsettomiakin, enkä halunnut mitään vauvanruokamaisteluita tai mahakipsin tekoa vaan mukavaa yhdessäoloa. Eli hilpeitä maljoja nosteltiin ja lopuksi lähdetiin kaupungille kesäyötä juhlimaan.

Anteeksi surkea bloggaajaluonteeni, kyseisenä iltana oli aivan liian hauskaa että olisin muistanut ottaa valokuvia, mutta tssä jälkikäteen otettuna muutama (herkkukuvat Valion sivuilta, niitä ei nimittäin jäänyt edes sunnuntaiksi!).

Tarjottavana oli mansikka mudcake-kuppikakkuja, saivat paljon kehuja eli kannattaa kokeilla vaikka juhannusevääksi! Suolaista pöydästä löytyi broileri-kasvispiirakan verran. Lisukkeena tietysti porkkana- ja kurkkutikkuja, sipsejä ja sensellaista. Ja kaikki meni eli hyvää oli!

610x410.jpg

Nämä olivat kuppikakuiksi ihanan muhevia – kiitos taikinaan sekoitetun valkoisen suklaan 😛

610x410_1.jpg

Itse lisäilin tähän vielä fetaa.

picture_277.jpg

Tuleva äiti sai kukkia.

picture_278.jpg

Ja tuleva vauva kamalasti uusia vaatteita!

picture_279.jpg

… ja leluja ja töppösiä.

picture_281.jpg

Eräs näppäräsorminen ystäväni oli neulonut ihanat pässinpökkimät ja parit tossut…

picture_282.jpg

joista nämä pienenpienet ihanuudet otetaan kyllä mukaan jo sairaalaan.

picture_280.jpg

Inhorealistiksi itseään nimittävä kolmen lapsen äitiystäväni toi ”todellisuuspaketin”, todella tarpeellinen!

picture_276.jpg

Ja vaikka ohjelmassa ei pitänyt olla perinteisiä vauvakutsujuttuja, olivat ystäväni organisoineet perinteisen ”jokainen tuo yhden helmen joista tehdään koru”. Meinasi mammalla itku päästä, niin ihania neuvoja ja ajatuksia kuultiin helmien antamisen myötä.

Sunnuntai menikin sitten lepäillessä, sen verran tuli väsy lauantain touhuamisesta, vaikka kotiuduin kaupungilta jo ennen yhtä. Jos nyt alkaisi pesemään ja lajitteleman noita uusia ihania pikkuvaatteita 🙂

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Suhteet Sisustus Oma elämä Ystävät ja perhe

Hevoslasta tekemässä

Tarkoituksenani on siis saattaa tänä kesänä myös 9-vuotias tammani siunattuun tilaan. Hevosten (etenkin kilpahevosten) lisääntyminenhän hoidetaan nykyisin keinosiemennyksellä, eli on varsin lähellä ihmisten muumimuki-hommaa -vaikka väestöliiton klinikan sijaan mennäänkin eläinlääkärin pakeille.

Keskiviikkona siis kuskasin tamman klinikalle, jossa tutkailtiin kiiman astetta. Toisessa munasarjassa oli 4 cm:n follikkeli, ja kohdunsuu oli jo vähän auki. Eläinlääkäri siis suositteli, että tamma simennettäisiin torstaina, viimeistään perjantaina.

picture_002.jpg

Tässä katsotaan ultralla follikkelin kokoa. Tutkimus tehdään peräsuolen kautta eli eläinmlääkärin käsi on koko pituudelta tamman sisässä.

No, minä ilmoitin oriin omistajalle että siementä tarvittaisiin torstaiksi. Isäehdokas on nuori ori, joka ei ole vielä hypännyt pukille eli on kokematon siemennyspuuhissa. Hevosten sperma kerätään yleensä siten, että ori käy nuuskimassa kiimaista tammaa ”virikkeeksi”, hyppää sitten nahkaisen hevosenmallisen ”pukin” päälle kahdelle jalalle ja avustaja työntää siittimen kumiseen keinovaginaan. Siinä ori hoitaa hommansa ja avustaja kerää ”saaliin” talteen. Tämän jälkeen sperman laatu tutkitaan ja lasketaan, monellekko tammalle satsista riittää, jos kyseessä on suosittu ori. Spermaan lisätään elätysainetta siittiöille ja spermat lähetetään kylmäkallen kanssa styroksilootissa ympäri Suomen. Hyvälaatuinen sperma säilyy helposti saman päivän iltaan.

No meillä kun oripoika asuu samalla paikkakunnalla ajelimme molemmat oriasemalle, jossa tarkoitus oli kerätä orilta sperma kyseisellä tavalla ja sitten ruutata se tammani sisälle. Kuinka ollakaan, oripoika ei suostunutkaan yhteistyöhön. Pukki oli sen mielestä pelottava, kiimaiset tammat ihania mutta touhua ohjanneiden ravimiesten sanoin ”Vaikka on kympin hajut niin ei sillä seiso kunnolla”. Aikansa hästättyämme oli selvää, että joko oriin annetaan astua luomuna tai sitten homma on unohdettava.

Luomuastumisessa suurin vaara on hevosten loukkaantuminen. Tamma voi potkia oria, ja jos pariskunnan kokoero on huomattava voi oriin paino käydä tamman selän päälle. Muutenkin hevosten suvunjatkaminen on melko väkivaltaisen näköistä hommaa: siinä näykitään, kiljutaan, karjutaan, uhitellaan ja tosiaan potkitaankin. Tätä ehkäistäksemme laitoimme tammalleni potkuvaljaat, eli takajalalla potkaiseminen kiskaisi ikävästi oman kaulan ympäriltä. Valjaat olivat tarpeen, ori olisi saanut kyllä monoa lujastikin jos niitä ei olisi ollut.

img_2831.jpg

Tässä hommassa isäkokelasta ei ujostuttanut ollenkaan. Esileikit unohtuivat täysin kun ori huutaa möyrien paineli tammani selkään.

Hirvittihän se katsoa sivusta moista, minua kun ei mahani kanssa päästety lähellekään tapahtumia. Mutta nyt on siemenet sisällä, ja reilun kahden viikon päästä käydään ultrassa katsomassa, ovatko ne itäneet .)

Suhteet Oma elämä