Sokeriöverit ja aamu neulatyynynä

Toukokuun arki alkoikin rattoisasti sokerirasitustestillä. Onneksi kävimme eilen ulkona syömässä vapun kunniaksi, joten nälkä ei ollut vielä aamullakaan kun pyöräilin seitsemäksi labraan. Joo-o, se glukoosilitku oli melkoisen ällömakeaa (kuvittele kokista johon on lisätty triplamäärä sokeria ja jossa ei ole happoja) mutta alas meni kuitenkin. Sitten odottelemaan.

Osoittautui, että se odottelu oli kaikkein veemäisin osuus. Mulla oli työkone mukana eli aika kyllä kului, mutta olin blogeista lukemani perusteella odottanut jotain rauhallista paikkaa, missä kahden tunnin odottelun saisi suorittaa. No ei meidän terveyskeskuksessa. Sinne vain takaisin istumaan täpötäyteen odotushuoneeseen, jossa joka toinen yski, räki ja niisti. Joo, muistettiin sanoa että jos tulee huono olo, niin tuossa käytävällä on tuo sänky mihin voi mennä. Siis siinä heti odotushuoneen vieressä käytävällä. No ei tehnyt mieli mennä siihen makaamaan ihmisten töllisteltäväksi.

Aluksi olo ei tuntunut sen oudommalta, toki se sokerilitku janotti mutta juoda ei saanut. Tunnin verikokeen kohdalla oli aika ällö olo, oletettavasti huippuunsa nostettu verensokeri silloin tipahtaa yhtä nopeasti alaspäin. Kahden tunnin jälkeen olo oli taas normaali, tosin alkoi olla nälkä. Testin jälkeen kävin kiireen vilkkaa hakemassa kaupasta ruisleipää, pyöräilin kotiin ja söin äkkiä aamupalaa. Silti olo pysyi heikkona ja painelin nukkumaan puoleksi tunniksi. Onneksi olin jo ilmoittanut töihin pitäväni etäpäivän, sen verran vastenmielinen ja väsynyt olo on vieläkin että työpöydän ääressä istuminen ei innostaisi -kotisohvalla raportin kirjoittelu sujuu paljon paremmin.

img_2729.jpg

Uudet mammapöksyt ja 28 viikkoa vanha mammamaha.

Ai niin! Palkitsinhan mie itseni myös käymällä ostamassa äitiyshousut Lidlistä. Joo-o, älkääs kuulkaas naurako! Yleensä en lue edes kyseisen kaupan mainoksia, kun meidän lähellä kun ei ole yhtään Lidliä. Mutta eilen kylässä ollessa selailin kyseisen kaupan mainoslehteä, ja siellähän oli äitiyshousuja alle kympillä. Oli siellä myös imetysliivejä ja jotain vauvanvaatteita, mutta eniten mua kiinnosti ne housut. No kävin sellaiset ostamassa, taisivat maksaa 9 euroa ja ihan ok pökät, sellaista ohutta jumppahousukangasta ja venyvät varmasti vaikka kuusinkertaisiksi. Että vielä on varaa kasvaa…

Suhteet Oma elämä Terveys

Lasten suusta…

Nyt kun minusta on tulossa äiti, huomaan seuraavani tarkkaavaisempana myös muiden lasten edesottamuksia. Puoliso ei ole herkistynyt samalla tavalla, mutta usein olemme saaneet hyvät (ja hyväntahtoiset) naurut kun olen vinkannut hänellekin käsillä olevasta tilanteesta. Viime viikolla sattuneita hauskoja (tai ainakin katsojan näkökulmasta hauskoja) juttuja:

  • Kaupungin kävelykadulla pyöräili pikkupoika isänsä kanssa. Poika polki vallan vimmatusti apurattailla varustettua pyöräänsä, kunnes takarengas jää sadevesikourun päälle ”tyhjän päälle”, apurattaat sen molemmin puolin. Lopputulos: poika polkee vimmatusti, takapyörä pyörii ilmassa eikä pyörä liiku mihinkään. Poika vilkaisee välillä taaksepäin ja koittaa taas polkea raivoisasti. Onneksi isä pelastaa tilanteen 🙂
  • Eilen jäin Prismassa sivukorvalla kuuntelemaan, kun noin viisivuotiast tyttö ylipuhuui äitinsä ostamaan vappupallon. Perusteluina oli että kaverilla oli jo kaksi, kyllähän se säilyy ja hän lupaa olla päästämättä sitä karkuun. Voi mikä omistamisen ilo tytön kasvoilta loisti kun hän sai pinkin pallonsa.

vappu2.jpg

Vappupallo voi pelastaa päivän. Itselleni ostin päivän piristykseksi keltaisia tulppaaneja.

  • Henkkamaukan lastenosastolla kuultua: parivuotias poika huutaa äitiään, joka penkoo keskittyneenä alerekkiä. Mietteliään näköinen pikkupoika huikkaa äidille ”Äiti, mulla KAKATTAA”. Äidin reaktio on jotain naurun ja harmistuksen välimaastossa, ja hän alkaa nopeasti pälyillä ympärilleen vessaa etsien, jolloin tilannetajua omaava myyjä huikkaa ”lähin vessa on Stockmannilla, tuossa vieressä”. Äiti ja poika katoavat reippaasti siihen suuntaan. Itse jään pohtimaan että ”jotain hyvää tässä raskausajan pissahädässä on, kartoittaa tänä aikana kaupungin yleiset vessat niin osaa sitten johdattaa lapsenkin lähimpään helpotukseen”.

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään