Pieruja vai perhosia?
Siinä niskapoimu-ultrassa käytyäni ihmettelin tekstissäni että miten on mahdollista, että sisälläni möyrii 7 cm pitkä tyyppi, ja meikä vaan viheltelee menemään eikä tiedä moisesta mitään. Kun ultran tehnyt täti vielä sanoi, että minulla istukka on selän puolella eli liikkeet pitäisi tuntea aikaisessa vaiheessa. Ilmeni, että kyse on neuvolapropagandasta. Mitä sanookaan neuvolan opas liikkeiden tuntemisesta:
”Ensimmäisillä kerroilla liikkeet ovat niin heikkoja, ettet ehkä tunnista niitä. Jotkut kertovat sen tuntuvan pienen kalan evän hipaisulta, toiset taas ilmakuplan puhkeamiselta.”
”Ensituntemukset ovat verrattavissa perhosen siipien hipaisuun tai ehkä tunnet pientä kuplintaa alavatsalla.”
Mahassani on tämänaikaisen elämäni aikana ollut kolmenlaista tuntemusta: menkkakivut (helvetillistä vihlontaa), maha sekaisin (pesukoneen linkousohjelma mahan sisällä) ja normaali olotila. Mutta miltä tuntuvat perhosen siiven hipaisut tai kalan evän liikkeet? Mahan sisällä?
Asiaan saatiin valaistusta yllättävältä taholta. Luin Katien blogista suosituksen mennä lukemaan Project Mama-nimisen blogin humoristinen (vai realistinen?) Raskausviikot explained-kirjoitus ja kyllä, koko illan kestäneen hysteerisen hihittelyn lisäksi sain valistuneiden lukijoiden kommenteista myös varmuuden siitä, että olen todella tuntenut vauvan liikkeet. Listaan tähän muutamia parhaita, nimenomaan kommentti-osiosta napattuja sutkauksia:
”Kiitos tästä, toi neuvolan opas onkin ollut vähän liian romanttinen. Perhosen siiven hipaisuja en ole tuntenut, mutta eksyneitä pieruja kylläkin, kuten anoppini asian ilmaisi. Ja se oli paljon osuvampi ilmaisu 😀 Miltä ne perhosen siiven hipaisut oikeasti tuntuu? Ihan käsittämätön ilmaisu.”
Siis mitä? Koko viime viikon ajan olen ihmetellyt, että kun tulen töistä ja syön ja laitan päiväunille, niin kylläpä mahassa möyrii. Vähän niinku pierettäis mutta ei kuitenkaan. Siis vaikka ei tunnu että maha olisi sekaisin tai mitään. Voi helvetti, sehän on se tyyppi! Perhoset, my ass!
Perhosen siivet vai kalan evät? Ei mitään niin romanttista. Eksynyt pieru, kyllä!
Lisää koottuja kommentteja:
”29: Gaviscon. Ei ihan Gintonic, mutta eniveis.
30: Juuri kun olet mainostanut, ettei ”tässäkään raskaudessa tullut arpia”, bongaat ekan kastemadon mahasta. Tästä seurauksena napa, joka raskauden jälkeen näyttää tietyissä asennoissa peräaukolta. Kiitos.
31: Sano pimpille heihei. Seuraavan kerran näette parin kuukauden päästä. Paree sheivata nyt.”
Jos jo nyt eli viikolla 14 nautiskelee Gavisconia liki päivittäin, oletan että tilanne tuskin paranee. Erästä tuttavaani lainaten:
”Jossain viikon 30 paikkeilla nukuin jo Gaviscon-pullo yöpöydällä. Yöllä huikat ja taas pystyi nukkumaan.”
Mutta siis siellä se tyyppi siis möyrii ja on hengissä. Ja mun maha alkaa pullottaa. Ens viikolla ajattelin kertoa asiasta esimiehelle. Hän on varmaan kovin onnellinen uutisestani, kun palkkasi marraskuussa reilu kolmekymppisen lapsettoman naisihmisen kahden vuoden projektin projektipäälliköksi :D
Milloin sinä kerroit raskaudestasi töissä? Miten siihen suhtauduttiin?