Puntariahdistus

Eilen käytiin neuvolassa, menossa nyt 17+1. Mahassa kaikki hyvin, sydänäänet jumpsuttivat entiseen malliin ja neuvolatäti jopa vähän ihmetteli  kun sanoin että tyypin biletykset iltaisin tuntuvat varsin selvästi.

”Ai tunnetko sinä jo liikkeet?” No johan ne on tuntuneet monta viikkoa, mutta nyt tuntuvat jo niin selvästi, että Puolisokin tuntee molskinnan mahan päältä. Eli kaikki hyvin, tämän käynnin teemana taisikin olla soskukyselyksi nimeämäni planketti ”perheen voimavaroista”, joka molempien vanhempien piti täyttää ITSENÄISESTI ja OMALTA KOHDALTAAN.

No eihän sieltäkään ongelmia tullut, taidetaan olla keskimääräisen terve ja tervepäinen pariskunta.

Muttamutta. Se puntari.

Kun aloin odottaa, oli painoni 65 kilon tietämissä. Itse olen tyytyväisin painooni 64 kilon lukemissa, mutta syksyn pimeys on jo vuosien ajan aiheuttanut pientä liikuntalaiskistumista, joka taas näkyy syksyllä nousseessa painossa (joka normaalisti keväällä taas putoaa). Ensimmäisellä neuvolakäynnillä paino oli noussut jo vähän, seuraavalla taas pudonnut alun huonon olon vuoksi. Sen jälkeen en ole käynyt puntarilla. Ja huh, nyt paino olikin pompannut reilussa kuukaudessa päälle kolme kiloa. KOLME kiloa. Painan kohta yli 70 kiloa. AAAAARRRGGGHHH!!!!

Kyllä, tiedän että se on normaalia eikä neuvolantäti sanonut poikkipuolista sanaa painonnoususta. Mutta ahdistaa se silti. Oikeasti, en ole koskaan elämäni aikana painanut näin paljoa. Joo, en ole myöskään koskaan aiemmin ollut raskaana, mutta silti kokemus ei ole pelkästään positiivinen.

Valitin asiasta minua kahta kuukautta edellä olevalle ystävälleni, joka lohdutteli sillä, että kun maha kunnolla nousee selvästi näkyväksi raskausmahaksi, myös paine pään sisällä hellittää. Että et näytä enää pelkästään läskiltä, vaan on selvästi havaittavissa että olet raskaana.

Sitä odotellessa. Olisi myös ihan kiva, että tuo tyyppi nousisi ylemmäs ja lakkaisi painamasta rakkoani. Viime viikolla töissä on ollut monenlaista seminaaria ja istumista, ja kahden tunnin paikallaan istuminen aiheuttaa jalat ristissä vessaan juoksemisefektin. Puhumattakaan tauotetuista yöunista.

Ihana ja seesteinen keskiraskaus, jepu jee.