Raskausajan liikunta eli pakko relata?

Tässä seesteisessä keskiraskauden vaiheessani (hah) ajattelin tehdä postauksen siitä, miten raskaus on toistaiseksi vaikuttanut liikuntaharrastuksiini. Ennen raskautta ajattelin, että minusta ei sitten tule sellaista mammaa joka vaan makaa ja valittaa, vaan liikun reippaasti sinne loppuun asti. Noh, tässäpä tilastointia siitä, miten tähän mennessä (rv 20) on käynyt.

Mammajumppaa? Vai jotain räväkämpää?

Ennen raskauttani harrastin siis seuraavia lajeja:

• Ratsastus
• Thainyrkkeily
• Ryhmäliikuntaa yleisesti, suosituimmat tunnit bodypump ja bodycombat
• Juoksua (keskimääräinen lenkki 5 km)
• Salilla käymistä (lähinnä silloin kun ei ehdi jumpille)

No miten kävikään kun raskaus tuli ilmi?

Kun raskaustesti näytti positiivista, oli pimeistä pimein talviaika. Ja jestas että se tuntui pimeältä ja pitkältä ja väsyttävältä. Aamulla nousin sängystä ajatuksenani, että kun jaksan töissä päivän, pääsen takaisin sänkyyn nukkumaan lisää. Tällöin aika moni liikuntasuoritus jäi välistä, ei vaan jaksanut. Jossain rv 12 kohdalla alkoi hiljalleen helpottaa.

Nykytilanne sitten:

• Ratsastus: olen jatkanut ratsastusta näihin päiviin asti (neuvolantädin ohjeistuksesta huolimatta). Kasvanut maha on toki tuntunut siinä, etten enää juuri istu harjoitusravissa enkä muutenkaan pyri äkeltämään kovin klassista kouluratsastusta. Lähinnä siinä on kyse hevosen liikuttamisesta. Viime viikolla päätin kuitenkin, että nyt saa riittää (luultavasti lupaus pitää siihen asti, että tulee päivä jolloin joku hoitsuistani ei pääsekään ratsastamaan hevostani). Tulin nimittäin puolen tunnin treenin jälkeen alas hevoseni selästä, ja irvistelin hetken paikallani. Tuntui, ettei kävelemään pääse sitten millään, kun jalat eivät vain asetu takaisin muun kropan alle. Sinkuneet nivuset ja leveä hevonen aiheuttavat sellaisen venytyksen, että ratsastuksen jälkeen mistä tahansa ylös nouseminen ja liikkeelle lähteminen on tuskaa. Tuntuu, että minulla on sellaiset samanlaiset lonkat kuin barbie-nukeilla ja ne ovat syystä tai toisesta venyneet liian kauaksi toisistaan.

Kouluratsastus on vaihtunut humputteluun

• Thainyrkkeily: jätin pois ohjelmasta heti kun kuulin raskaudesta. Kyseessä on laji, jota ei vain voi harrastaa ilman kolhuja. Muutaman kerran olen käynyt lyömässä säkkiä tai pistareita, ongelmahan ei ole se lyöminen/potkiminen vaan se, että se vastustaja yrittää tehdä samaa sinulle. Tai no jaa, näillä levenneillä lonkilla se potkiminenkin voisi alkaa olla aika tuskaista…

Nyrkkeilyhanskat ovat toistaiseksi naulassa…

• Ryhmäliikunta: ennen niin rakastamani bodycombat alkoi tuntua epämukavalta, kun maha alkoi kasvaa. En osaa tehdä sitä ”puolittain” ja kun erään kerran jälkeen kylkeen pisti ikävästi (sanoisin että syynä olivat ne polvet joita ohjelmassa vedetään aika paljon…) päätin jättää koko tunnin pois kalenterista. Bodypump toimii edelleen loistavasti, ainoastaan vatsalihaksissa pitää tehdä vähän omia sovelluksia. Lisäksi olen alkanut käydä erilaisilla kehonhuoltotunneilla. Alaselässä tuntuva kehon painopisteen muutos on aiheuttanut tarvetta venytellä rankaa, ja pilateksesta ja joogasta on löytynyt apua siihen Edelleen olen vähän nihkeä menemään näille tunneille, sillä tuntuu jotenkin turhalta raahautua ”jumpalle” jonka jälkeen ei ole edes hiki…

…mutta painot nousee edelleen!

• Juoksu: juoksuharrastuksesta on tullut arpomista. Toisena päivänä pystyn hyvin juoksemaan sen vitosen lenkin (tosin vauhti on hiljentynyt huomattavasti), ja toisena päivänä mahaan alkaa pistämään puolen kilometrin juoksun jälkeen niin, että loppulenkki on pakko kävellä. Ongelmia aiheuttaa myös jatkuva vessahätä, jonka juokseminen vielä jotenkin laukaisee: minulla pitäisi olla pissapaikka noin kilometrin välein, sitten voisi juosta ilman ikävää hölskyvää tunnetta rakossa. Juoksu on kuitenkin yksi tehokkaimpia treenejä, joita nykyisellään pystyn tekemään, ja joka aiheuttaa edelleen mahtavan hyvänolontunteen.

Jaksaa vielä hölkätä!

• Salilla käyminen: olen edelleen yhtä laiska käymään yksin salilla kuin ennenkin. Joskus käymme Puolison kanssa taloyhtiömme salilla, jossa ohjelmaan kuuluu lähinnä kyykkyä ja penkkipunerrusta. Tuloksissa ei muutoksia ennen raskautta-olotilaan verrattuna (vaikka kyykyissä on nykyisin 5 kiloa lisäpainoa omasta takaa!) 

Ajasta ennen raskautta minulla on ikävä niitä kovia treenejä, joissa luuli kuolevansa muttei kuollutkaan. Ja sitä oloa sen jälkeen, autuutta! Nykyisin voisi sanoa, että treenaamisen sijasta kuntoilen -ja kyllä silloin puhutaan aivan eri asioista. Toivon kuitenkin hartaasti, että pystyisin edes kuntoilemaan raskauden loppuun asti. Liikunta on minulle sellainen henkireikä, että en osaa edes kuvitella millainen monsteri minusta voi ilman sitä kehkeytyä.

Miten raskaus on vaikuttanut/vaikutti sinun liikuntatottumuksiisi?