Se sattui meihin molempiin

Lauantain terassitalkoissa se sattui ensimmäisen kerran. Poika touhusi lasitetulla terassilla liukuoven kiskojen luona ja olin juuri menossa nostamaan häntä pois sieltä. Samalla hetkellä terassia hiova Puoliso tulee ja avaa liukuoven -ja pojan sormet ovat siellä välissä.

Se tunne, kun näet tapahtuman, etkä voi sitä estää. Lapsen jähmettyneen ilmeen, kun hän yritää saada sormiaan pois välistä eikä se onnistu. Vaikka tilanne kesti vain sekunnin, hälytyssignaali levisi kaikkialle omaan kehooni. ”Apua, lapseni on vaarassa!”

Pieni kiinalaistouhuaja jolla on nyt haava sormessa.

Tempaisin rääkyitkua itkevän pojan syliini ja vein sormen vesihanan alle. Kuten arvata saattaa, se oli vain litistynyt ja pikku haavalla selvittiin. Täytyy sanoa että hankalinta oli olla rääkäisemättä Puolisolle että ”etkö nyt jumankauta voinu varoa, kun hyvin näit että lapsi on siinä oven vieressä!”. Puoliso oli kuitenkin niin pahoillaan ja huolissaan (”eihän se oo murtunut, ei ainakaan näytä”) että sain pidettyä suuni kiinni.

Lapsimaiseen tapaan pipi unohtui parissa minuutissa tissillä. Äiti sen sijaan ei toipunut yhtä nopeasti, sillä kauhuskenaariot valtasivat mielen: mitä joudunkaan vielä vuosien varrella näkemään?