Summa summarum 2013

Vuoden viimeisinä päivinä on tilinpäätöksen aika. Mitä siis muistan vuodesta 2013? Mikä oli huippua ja mikä syvältä? 

Tammikuu

Vuodenvaihdetta juhlittiin puolison kanssa Kanarialla, tosin tälllä kertaa ilman skumppaa. Töissä on tylsää: projekti on alkuvaiheessa joten tekemistä on vielä varsin vähän. Luen paljon raskausblogeja ja voin pahoin työpaikan lounasjonossa, jossa haisee grillipisteen paistuva liha. 

Helmikuu 

Mahassa olevan tyypin hipaisut alkavat tuntua. Maha myös kasvoi ja vaati jo äitishousujen hankkimista. 

Maaliskuu

Pyörällä töihin kulkeminen alkoi puuskututtaa kahdesta syystä: pelotti että kaadun liukkaalla ja eteenpäin kumartuminen alkoi olla tönkköä. Töissä haaveiltiin jo äitiyslomasta ja kuun lopulla olikin pääsiäisen aikaan raskausajan toinen ulkomaanreissu Hurghadaan. Ihanan lämmintä ja hyvää ruokaa, miinuksena yksu koettu turistiripuli, joka raskauden takia huolestutti enemmän kuin yleensä.

Huhtikuu

Raskausasia julkistettiin töissä (paha tuota pompulaa olisi enää ollut piilossa pitääkkään). Selasin vimmaisesti huuto.nettiä ja tori.fitä ja pohdin vaunuja, turvakaukaloita ja mitä näitä nyt oli…

Toukokuu

Töissä oli kiirettä ja istuminen alkoi olla tosi yök. Selkä jumitti ja veri ei kiertäny. Plus että oli hirveät helteet. Makasin terassilla töitten jälkeen ja kirosin kun ei voinut maata kun kyljellään. Hepan kanssa kierrettiin kuitenkin sinnikkäästi kisoja heinäkuun loppuun asti.

 

Kesäkuu

Viimeinen viikko töissä meni jo sairauslomalla, kun selkä oli jatkuvasti kipeä ja yöunet tosi vähissä. Onneksi se helle hellitti, viileät kelit sopi mun ähkimiselle mainiosti. Vaunut saatiin hankittua ja kävimme yksityisellä viimeisessä ultrassa, jossa pojalla oli kokoa sen verran että kätilö arveli että voi syntyä aiemminkin. Tässä vaiheessa sitä toivoikin jo kovasti.

Heinäkuu

Vaan älkäähän höpöttäkö, se sieltä mitään ajoissa syntyny. Hellettä piisasi ja mamma oli tooosi kärttyinen kun ei saanu nukuttua. Alkoi se laskettu aikakin häämöttää ja pitkään arvoin että olisinko ostanut päivälipun kaupungin rokkifestareille. Onneksi en ostanut. Edellisenä yönä lähdettiin nimittäin synnyttämään.

Pieni rakas syntyi  kiskottiin väkisellä ulos kahden vuorokauden synnytyksen loppuhuipentumana 27.7. Kaverit olivat silloin niillä rokkifestareilla ja olivat kuulemma vollanneet kuorossa Himin In my arms-bisiiä kun saivat kuulla että pikkumies tuli maailmaan. Loppukuukausi meni vielä sairaalassa keltaisuudenpoistossa ja äiti oli hyvin hyvin kipeä.

Elokuu 2013

Sinappikoneen käytön opettelua, onneksi oli kesä ja lämmin niin pääsimme alusta asti ulkoilemaan ja mukaan tapahtumiin. Viikon ikäisenä poika oli ekaa kertaa heppakisoja ihmettelemässä.

Alusta asti nukkuminen ja syöminensujuivat hyvin eikä sen kummempia vaivoja ollut, eli arkemme oli niin mukavaa kun nyt vauvaperheen arki voi olla (ilman kodinhoitajaa tai aupairia :D).

Syyskuu 2013

Syyskuussa vietettiin nimiäisiä. Ihana lämmin intiaanikesä jatkui eikä vauvaa tarvinnut pukea paljoa. Kylästelijöitä riitti ja pakastin oli täynnä monenlaisia herkkuja. Nimiäisten jälkeen sanoinkin että nyt riitti syöminen ja aloin pudottamaan jenkkiksiin varastoon jääneitä viittä raskauskiloa.

Poika sai siis kasteensa, mutta ilman pappia ja vetenä oli saamelaisille pyhän lähteen vesi Inarista.

Lokakuu 2013

Lokakuussa poika oli ensimmäistä kertaa mummolassa yötä ja vanhemmat saivat vähän laatuaikaa. Tämä on toistunut sen jälkeen monta kertaa, on ihana kun on paikka, jossa poika on mielellään ja voi itse olla levollisin mielin vapaalla. Odotan kyllä että tämä maidontuotanto vähenisi niin, että mammakin voisi rentoutua pumppailematta nuo mummola-ajat.

Lokakuussa alkoi myös vauvauinti, jossa harmittavasti ehdimme käydä vain kaksi kertaa ennenkuin sitkeä nuha iski. Mokoma pöpö lähti vasta Teneriffan auringossa.

Menetettyjä uimakertoja koitettiin korvata ammeessa, josta uimamaisteri pitää myös kovasti.

Marraskuu

Marraskuu oli raskas kuukausi vaikka siellä olisi pitänyt olla kovastikin juhlia: minun syntymäpäiväni ja ensimmäinen isäinpäivä. Kävi kuitenkin niin, että puolison kahden viikon työmatka osui niiden molempien päälle, ja niinpä ne jäivät oikeastaan juhlimatta. Olin yksin viikon kotona mukulan kanssa ja aloin olla hoitoonkypsä kun äitini tuli meille viikoksi lapsenvahdiksi ja kodinhengettäreksi. Apu oli todella tarpeen ja aloin suuresti ihailla yksinhuoltajaäitejä moisen kokemuksen jälkeen.

Iskän kanssa kommunikoitiin hassun laatikon välityksellä. Kun Puoliso palasi ja nosti reissun jälkeen pojan syliinsä, lapsi nauroi ensimmäistä kertaa ääneen oikein makeasti. Ja minä vollasin :)

Joulukuu

Joulukuu meni supervauhtia Teneriffan matkaa valmistellessa. Me kun oelmme aina pakanneet nakkaamalla edellisenä iltana jotain kampetta matkalaukkuun, ja nytpä meinasin stressi iskeä kaiken suunnittelun kanssa. Vaatetta oli mukana sopivasti (toki jotain uuttakin ostettiin) eikä mitään olennaista jäänyt lopulta matkasta.

Poika rakasti lämpöä ja palmuja ja ilman housuja oloa. Lentomatkat sujuivat ilman huutoa. Ihana loma!

Kotiin tultua olikin enää viikko aikaa jouluun. Sen vietimme vanhempieni luona eli helppoa elämää oli tiedossa. Valmista ruokaa, lapsenvahteja, ah sai rauhassa lueskella joululahjakirjoja ja syödä konvehteja. Tosin toinen alahammas vähän valvotti, se puhkesi joulupäivänä. Ensimmäinen tuli jo kuun alussa.

Kaiken kaikkiaan vuosi 2013 jää mieleen vauvavuotena. Mitään kamalan negatiivista ei sattunut (jos ei mukaan lasketa synnytyksen traumoja) ja vauvan kanssa arki sujui hyvin. Ensi vuodelle toivoisinkin terveyttä ja rakkautta ja ehkä muutaman lomamatkan :P

Uudenvuodenlupauksenkin annoin: ensi kesään mennessä olen siinä kunnossa että voin nikottelematta kiskoa bikinit päälleni. Näyttämättä valaalta kuten noissa Teneriffan kuvissa (puistatus!).

Mainiota uutta vuotta kaikille Lilyn lukijoille!