Tap tap ja onneksi olkoon

Nyt olen ilmeisen virallisesti ohittanut sen vaiheen, jossa työkaverit pohtivat että onko se raskaana vai vain lihonut. Eilen kolme asiasta tietämätöntä työkaveria tuli onnittelemaan ja taputtelemaan mahaa.

Rv 25 menossa ja kuulemma ilmiselvä poikamaha – mitä se onkin.

Tuosta mahan taputtelusta vielä. Tuntuu vähän kummalliselta, että ei-niin-läheiset ihmiset eli työkaverit, joiden kanssa kommunikointi kuitenkin rajoittuu satunnaiseen keskusteluun aamukahvilla tai lounaalla (meillä on aika iso työpaikka eli porukkaa riittää), kehtaavat tulla taputtelemaan mahaa. Itse en ole koskaan kehdannut käydä kenenkään iholle, lukuunottamatta raskaana olleita hyviä ystäviä (ja silloinkin ujosti kysynyt että saako kokeilla). Siis ei sillä että asia minua haittaisi, mutta tuollainen fyysinen koskeminen toisen mahaan vaan ylittää jonkun normaaliolojen soveliaisuusmuurin.

Olen huomannut että varsinkin tutut, vanhemmat naiset tulevat oikein reippaasti koskemaan ja fiilistelemään mahaa. Erikoinen piirre meissä muuten kosketusta kaihtavissa suomalaisissa, sitten kun mahassa on vauva, niin sitä saa koskea ja taputella.

Olen myös kuullut monia hauskoja (?) juttuja siitä, miten ihmiset ovat menneet onnittelemaan tyyppiä, jolla on vaan syystä tai toisesta (mutta ei vauvasta) ollut mahan kohdalla ylimääräistä. Eräs kolmekymppinen nainen kertoi masentuneena, että käly oli joulun aikaan hymyillyt ja sanonut että ”ihana kun sullakin alkaa tuo maha jo noin selvästi pyöristymään”. Kinkusta joo, mutta ei vauvasta. Täytyy sanoa, että kyseinen ihminen on juuri niitä, jotka lihovat pelkästään mahasta jalkojen pysyessä ihan tikkuina. Ymmärrettävä erehdys siis, mutta juuri tämän takia ihmiset ovatkin melko varovaisia onnitteluissaan…

Miten sinä suhtauduit mahantaputtelijoihin? Oleko koskaan onnitellut ihmistä joka ei ollutkaan raskaana?