Ultrassa näkyi alien

Ne ovat täällä. Ja lähempänä kuin arvasinkaan, mun mahassa nimittäin. Ainakin ultran perusteella.

Siellä nimittäin näkyi hyvin isopäinen ja pieniraajainen tyyppi, jonka kasvot muistuttivat aikalailla teininä lukemani (älkää kysykö miksi olin siihen aikaan kiinnostunut ufoista…) Rauni-Leena Luukkainen-Kilden kirjan humanoidia. Siellä se venytteli raajojaan ja vaikutti hyvin tyytyväiseltä elämäänsä.

Be aware, olen lähempänä kuin arvaatkaan…

Hämmentävintä tässä vaiheessa on se, että minä en tunne mitään. Siis mun sisällä kasvaa ja liikuskelee tuollainen tyyppi, ja meikä vaan jatkaa porskuttamista niinkuin ennenkin. Vähän konkretiaa, kiitos! Voisitko vähän potkaista jo!

Tämän ultran lääketieteellinen syyhän oli niskaturvotuksen mittaaminen. No, siitäkin asiasta voi näemmä saada stressin (ja käydä lukemassa muutaman keskustelupalstan, jonka jälkeen stressi nousee jo giganttisiin mittasuhteisiin). Selain kiinni ja hengitä. Kyllä siellä on varmasti kaikki hyvin. Voi aikoja, jolloin tiistain suurin päänvaiva oli, että pitäisikö perjantaiksi ostaa uusi bilemekko vai ei!

Joka tapauksessa oli mukava tavata tyyppi, jonka olemassaolo alkaa näkyä kumpumaisena muodostelmana keskivartalossani.

Puolison kanssa pohdittiin, että minkähänlaisia ultrakuvat olivat vielä 10-20-vuotta sitten, vai otettiinko niitä edes? Onko kukaan haastatellut äitiään tai kavereitaan aiheesta?

Ps: kun koitin laittaa jutun tunnisteeksi sanaa ”sikiö”, tuo viisas ennakointi ehdotti termiä ”sikiövaurio”. Aargh!!