Univelka ja soiva kakka

Unikoululainen ei juuri nukkunut viime yönä eli enpä nukkunut minäkään. Tissittömyys meni ihan hyvin, mutta lapsosella on aivan selvästi tosi vaikea saada unen päästä kiinni ilman sitä tissiä. Pyörii, vääntyilee ja on kamalan väsynyt mutta ei osaa nukahtaa. Lopputuloksena on tooosi väsynyt lapsi ja ihan yhtä väsynyt äiti. Päätös kuitenkin pysyi: tissiä ei herunut. Kun neljältä yöllä itku kävi tosi tuskaiseksi kävimme keittiössä syömässä vähän velliä ja sen jälkeen pikkumies nukahtikin aamuun asti. 

Onneksi lapseni nukkuu päiväunensa kuin tukki: sekä aamu- ja iltapäiväpäikkärit on nukuttu parvekkeella ja pojan silmät ovat sulkeutuneet suunnilleen sillä sekunnilla kun vaunut on pukattu ulos. Minäkin peruin kaikki menoni tältä päivältä ja vietin laatuaikaa ah, nukkuen. Vyötän kupeita ensi yöhön, onhan sen jossain vaiheessa muututtava helpommaksi, eikö?

Niin se kakka. Tai siis potta. Päivänettitauolla mieleeni juolahti että pojallehan pitäisi ostaa potta. Ihan vaikka kuivaharjoittelua (heh, mikä sana) varten. No muistin aikoja sitten lukeneeni Puutalobabyn Kristaliinan stoorin soivasta potasta ja ajattelin että SELLAINEN me halutaan. No eipä aikaakaan kun olin googlannut ”soiva potta” ja selaamassa vaihtoehtoja. Edullisiakin ehdokkaita näkyi olevan, mutta halusin siihen selkänojan. Ja tällainen meille nyt sitten tulee.

Ja siis ei riitä että se soi, vaan se soi nimenomaan aina silloin kun sinne tehdään tarpeet. Eli lapsellamme on soiva kakka 😀 Okei, en oo ehkä nukkunut ihan tarpeeksi viime aikoina, mutta kerron miten kakan kävi kunhan potta meille löytää…