Virallinen kyllästyminen raskaan olemiseen

…on tapahtunut tässä viime päivinä. Huomaan, että sen sijaan että silittelisin mahaani pehmeästi jutellen, mulkoilen sitä ja koputtelen että ”tule jo jumankauta ulos sieltä”. Tuttujen ja tuntemattomien ”jokojokojoko”-jutut saavat hermostumaan: kyllä se varmasti näkyy / kerron sitten kun se on syntynyt. Viimeksi tuossa aamulla tokaisin (varmasti hyvää tarkoittavalle) kaupantätille, joka sanoi että ”kyllä se varmasti kohta syntyy kun on jo noin alas pudonnut tuo maha” vastakaneetiksi että olisin tosi onnellinen jos se putoaisi vielä reilun metrin alemmas. Ja mahdollisimman pian.

No mikä tähän on johtanut, tai ”miten olet voinut”, kuten ystävällinen neuvolantäti taas huomenaamulla kysyy.

• Voin edelleen hyvin, mutta supistuksia ja muita epämääräisiä kipuja toosassa kyllä joka päivä.
• Turvotusta kohtuudella (Luojalle kiitos tästä kylmästä heinäkuusta!)
• Nukkuminen edelleen noin kahden tunnin pätkissä
• Uutena jalkojen helvetillinen särky jos niillä seisoo yhtämittaa noin 2 tuntia
• Ruoka maistuu edelleen, mutta vitutukseen maistuu myös suklaa, ei hyvä.
• Tästä seuraa se, että mietin että pääsenkö enää ikinä ”normaaliin” kuosiin.

Viime kesänä…

Nyt. Saisinko takaisin tuon ylemmän olomuodon ja mahdollisimman pian, kiitos!