Voi siunattu mummola

Eilen soitin mummolle kalenteri kädessä. 

”Lastenhoitoapua tarvittaisiin. Tämä on nyt vähän monimutkainen kuvio...”

Oli sovittu, että Poika menee mummon ja papan kanssa mökille yöksi keskiviikkona. Torstaina ei ollut lapenvahdin tarvetta mutta perjantaina ja lauantaina oli. Mökki taas sijaitsee 50 kilometrin päässä kaupungista, eli ihan joka päivä ei viitsisi sitä väliä ajella eestaas. Loppujen lopuksi hoitokuvio näyttää tältä:

Keskiviikkona Poika mökille töistä tulevan papan kyydissä. Keskiviikkoiltana kun mulla on vanhojen tallikavereiden kokoontumisajot ja mieskin aikoi piipahtaa oluella (tahtoo muka juhlia niitä kolmekymppisiään parilla oluella, kummallista :D). Torstaina ajelemme itse sinne mökille ja olemme siellä yötä. Perjantaina minä ja Puoliso ajamme takaisin kaupunkiin, mies menee tekemään tentin ja minä ratsastan hevosen ja käyn ottamassa ah, sellaisen ihanan turhuuden kun ripsipermanentti. Perjantai-iltana mummo ja pappa tuovat pojan tullessaan kaupunkiin. Lauantaiaamun vauvauinnin jälkeen viemme pojan taas mummolaan ja lähdemme viettämään laatuaikaa kahden tunnin kajakkiretkelle, jonka ostin Puolisolle synttärilahjaksi. Sunnuntaina mulla on ohjelmassa ratsastuskisat, mutta silloin Puoliso on kotosalla ja hoitaa pojan (onneksi!)

Mummolassa saa kömpiä nurtsilla ilman vaippaa, mahtavaa!

Ennen Poikaa minulle oli varsin normaalia säntäillä ympäriinsä harrastusten perässä illat pitkät. Nyt arki-illat on pääosin rauhoitettu Pojan kanssa olemiseen, mutta nämä vapaat onkin sitten tungettu täyteen sekä omia että koko perheen juttuja.

Entä jos mummolaa ei olisi? Silloin tämä paletin pyörittäminen sisältäisi varmasti vielä enemmän muuttujia ja ehkä vähemmän vanhempien aktiviteettia, tai sitten se olisi vuorotettua. Onneksi mummo, pappa ja Poika tykkäävät touhuta yhdessä ja Poika otetaan aina mieluusti hoitoon.