Yökylässä

Viime viikonloppuna rakas poikamme vietti siis ensimmäisen yön poissa kotoa mummon ja papan hoivissa. Me Puolison kanssa kävimme katsomassa nyrkkeilyiltaa, syömässä ja vähän pubissakin. Muutama siiderikin upposi pitkästä aikaa. Ilta meni mukavasti ja ehdin jo ajatella että ”kummallista, näinkö helposti tämä ujuttautuminen takaisin huolettoman lapsettomaan baari-elämään kävikin”. Muutama asia kuitenkin esti täydellisen tuuliajolle joutumisen…

1) Tissit. Poika lähti mummolaan seitsemän maissa illalla ja kun tulimme kotiin yhden jälkeen, pumppasin maitoa. En ole ennen moista tehnyt, edellisellä viikolla vaan kokeilin että onnistuu. Maidon määrä oli hämmästyttävä: yöllä pumppasin yhden avent-pullollisen (taitaa olla 120 ml?) täyteen. Aamukahdeksalta heräsin siihen että oli taas pakko pumpata ja tulos oli puolitoista pulloa! Poikamme näköjään syö kun pieni possu…

2) Väsymys. Puolenyön jälkeen sekä minä että Puoliso aloimme haukotella näyttävästi, kun taas muu lapsettomista koostuva seurue alkoi vasta päästä vauhtiin. Tervetuloa, vanhuus…

3) Koti. Kun tulimme kotiin, iski kauhea ikävä. Puolisokin totesi että ”ompa täällä jotenkin…tyhjää”. Enää ei vaan osaisi kuvitella elämää ilman ihanaa lastamme. Onneksi uni kuitenkin tuli ja nukuimme makeasti puoli yhteentoista. Puoli tuntia ja sitten poika olikin taas kotona ja kaikki normaali häsellys palasi.

Ai niin. Entäs se poika, miten yö sujui?

Näin. Serkkutytön vaaleanpunaiset kissalakanatkaan eivät häirinneet. Normaalisti kerran yössä syömään ja muuten unten mailla.