Ja juna kulkee
Kukkuluuruu kullanmurut!
Viikonloppu oli yhtä yökyläilyä kun perjantaina nukuttiin söpösti siskonpedissä Reetan luona. ”Rankan” raatamisviikon päätteeksi nukuttiin yli puolenpäivän ja maittavan aamiaisen jälkeen talsimme kohti Bredan keskustaa setelitukkujen poltellessa taskussa, odottaessaan vaihtumistaan aleista pengottuun materiaan.
Pyörittiin siellä sun täällä ihastelemassa puoli-ilmaisia kenkiä ja laukkuja ynnä muuta, ja saattoipa itsellekin mukaan tarttua muutama..
Täytyi kuitenkin hillitä ostamisen himoja, sillä seuraavana aamuna suuntasimme yhdessä nukutun yön (ei sillai) jälkeen meikäläisen kämpiltä kohti kapitaalia.
Noh.
Olisihan se jo aamulla ensimmäisen perutun junan jälkeen pitänyt arvata mitä tuleman piti. Pääsimme Amsterdamiin hieman aikataulusta jäljessä puolen päivän jälkeen ja jestas kun tuuli tuiversi siellä kanaalien keskellä poskipäitä ikävästi!
Alkuun ilmasto oli ihan mukava, mutta minnepäs lumituisku ei pakoon yrittävää suomalaista seuraisi…
riksataksilla ainakin pääsee..
Eipä tarvinnut kovin monen nurkan taakse kääntyä, jotta pääsimme taas tuisketta pakoon ja hölläilemään kukkaron nyörejä mukavien opiskelijaystävällisten hintojen keskellä.
näyteikkuna paikalliseen tyyliin
patsastelija
Sopuhintaisten ostosten jälkeen otimme vatsat kurnien lähimmän pizza/pasta -ravintolan haltuun, jotta kulinaristiset himomme täyttyisivät, ja jaksaisimme tyytyväisinä aaltoilla vielä läpi kanaalien (ostimme kaupunkiin päästyämme liput kehutulle kanaaliristeilylle.)
Tätähän en sanalla tarinassani kerro, mutta pikaisen paikallistamisen jälkeen teimme läpikulun nimeikkään punaisen valon kajasteessa. Näytti olevan turistien ohella myös siipiveikkojen suosikkipaikka..
Ja sitten päivän riemukkaaseen osaan.
Pääsimme laiturille, josta risteilyn oli tarkoitus lähteä ja menimme viereiseen kuppilaan lämmittelemään odotellessa. Siellä kuitenkin tarjoilija otti saman tien luulot pois ja ilmoitti, että risteilyt on peruttu, sillä sellaisella ilmalla moinen hurvittelu ei olisi turvallista. Tämän nyt ehkä vielä ymmärsi. Ehkä. Saatiin tietysti rahat takaisin ja ajattelimme, että mikäs siinä, pääsemme aikaisemmin kotiin.
Saahan sitä aina toivoa:
Asemalla meidät toivotti tervetulleeksi ihmisiä tuvan täydeltä. Junamonitoreilla peruttiin aikaa toisen perään. ”Olisihan tää pitänyt arvata” kuului varmaan kaikkien suusta tai ainakin ajatuksista. Kerroinhan aiemmin Amsterdamissa alkaneesta lumipyrystä. Rakas VR olisi ehkä saanut nauraa ihan luvan kanssa. Kukaan ei osannut sanoa oikein mitään, saati neuvoa vaihtoehtoista kuljetusta Bredaan taikka muualle. Taksiakin ehdimme jo epätoivoisina kalastella, mutta hinta-arvio 240 euroa sai meidät kieltäytymään kohteliaasti.
Ei auttanut muu kuin läntätä pylly penkkiin ja odotella silmät aikatauluun naulittuna. Kaaos oli sen verran suuri, että se ylitti paikallisen uutiskynnyksen ja myös me saimme antaa kalliit sanamme sanottavaksi kameran edessä koko kansalle.. hehheh.
4 tunnin istuskelun ja odottelun sekä yhden junasta myöhästymisen jälkeen pääsimme helpottuneina viimein Rotterdamiin matkalla olleen junan kyytiin. Perille päästyämme oli vielä selvitettävä jatkoyhteys Bredaan, mutta junia ei enää siihen aikaan kulkenut. Kiitos erään Hollannin rautateillä työskennelleen naisen, joka järjesti meille sekä yksin matkustaneelle paikalliselle ilmaisen taksikyydin kotiasemalle. Hatunnosto hänelle hyvästä palvelusta! Väsyneinä ja tapahtumaan nähden vain aavistuksen huonotuulisina raahauduimme vielä asemalta hampaat kalisten allekirjoittaneen yläkertaluukkuun.
Kaikkea sitä..
-Anni