Tänään päästiin ensimmäistä päivää tosi toimiin harjoittelupaikoilla! Minä ja Reeta oltiin poikkeuksellisesti samassa kampaamossa ja Anni omassaan. Päivä lähti omalta osaltani upeasti käyntiin pienehköllä navigointivirheellä, josta seurasi myöhästyminen bussista.. Sain kuitenkin opetuksen möhläyksestäni odotellessa puolen tunnin päästä tulevaa seuraavaa (aikataulusta 20min jäljessä olevaa) bussia kymmenen umpijäässä olevan varpaan muodossa. Puoli tuntia myöhässä ja hieman kärttyinen fiilis takaraivossa saavuin kampaamoon, jossa mieli muuttui iloiseksi mukavan vastaanoton (täällä myöhästymiseen suhtaudutaan löysemmin kuin Suomessa) myötä nopeammin kuin varpaani olivat jälleen elävien kirjoissa..

Päivä sujui kivasti tekemällä itse asiakkaita, sekä katsellessa paikalla olleen ammattilaisen otteita. Pääsin leikkaamaan ja tekemään rullakampauksen lähinnä pulloharjaa muistuttavilla rullilla, jotka kummallisen ulkoasunsa takaa osoittautuivat ihan näppäriksi. Lisäksi autoimme Reetan kanssa ohjaajaamme (lue: jouduimme pakon edessä, vaikka kuinka koitimme luikerrella tilanteesta pois) permanentin teossa.

Kampaamot, joissa työskentelemme on sijoitettu paikallisten palvelutalojen yhteyteen. Tästä päätellen odotamme siis asiakkaidemme iän keskiarvon kipuavan n. 82v ja toivomme sormet ristissä, josko edes muutama keski-iän kriisissä kamppaileva ihminen löytäisi tiensä kyseisiin kampaamoihin ja haluaisi kuontalolleen tehtävän jotakin muuta kuin permanentin tai rullakampauksen. Täytyy kuitenkin myöntää, että oli hellyyttävää katsella vanhusten tikkakisaa asuntolassa ja saada asiakkaina olleilta mammoilta kiitollinen hymy heidän rullatessa rollaattoreillaan ulos kiharat ojennuksessa.

Illalla tehtiin tyttöjen kanssa ruokaa mun kotona hieman… noh, antarktisissa olosuhteissa. Ruoasta tuli kuitenkin hiuksia nostattavan maukasta!

-V