Pakkoenglantia

Työviikko alkaa olla huomista vaille jälleen pulkassa. Tänään saavuin työpaikalleni, missä olikin yllätyksekseni 7 paikallista opiskelijaa – luultavasti ennätys näissä putiikeissa, läsnäoloprosentti ei ole ollut aivan huipussaan.. Ohjaaja oli hieman myöhässä, joten alkuun hämmennys oli varmasti kasvoiltani luettavissa, enkä tiennyt mihin nurkkaan piiloutua. Tomera luontoni pakotti kuitenkin esittelemään itseni ”Hi, I’m Anni from Finland”.

 

Pian ohjaajakin ilmestyi paikalle: hän oli työmatkallaan poikennut leipomossa ja toi mukanaan torttua syntymäpäivänsä kunniaksi. Halusi vissiin saada opiskelijoiden suut makiaks!

 

Seurailin hetken piilostani toisten opiskelijoiden puuhia, ja hämmästelin epäloogista föönauksen työjärjestystä:

 

Eipä kauaa kerennyt nokka tuhista, kun edellisviikolta tuttu muori istahti pesupaikalle ja pääsin täällä niin suositun rullakampauksen tekoon. Pesu tehdään täällä usein kahteen kertaan shampoolla ja hoitoaine levitetään pikaisesti, joten mammat ovat tykänneet, kun suomen likka antaa kunnon päähieronnan hoitoaineen yhteydessä. 

 

Asiakkaita riitti, mutta tekijöitä oli silti nelipaikkaisessa liikkeessä turhan monta, joten värjäsin aikani kuluksi erään opiskelijan vaalean tukan lähemmäs hänen luonnollista väriään. Kruunualue oli vaalea, joten pigmentoimme sen ensin kultaisella, jonka jälkeen tukka kuivattiin ja varsinainen väri levitettiin kauttaaltaan päähän.

 

Iltapäivä oli siivoilua ja peukaloiden pyörittelyä ja yksinäinen suomalainen vetäytyi kuoreensa. Tästä inspiroituneena ohjaaja patisti keskenään keskustelevat oppilaat vääntämään small talkia kanssani englanniksi. Koko lauma kerääntyikin sitten ympärilleni kauniiseen kaareen kyselemään  ja hetken tunsin oloni todella kiusaantuneeksi. (Vaikka huomion keskipisteenä olosta nautinkin…;D) Saatiin siinä jonkinlaista keskustelua aikaiseksi, mutta täällä on saanut kyllä monesti huomata, että Suomessa saman ikäisillä (16-17v.) englannin taidot ovat aivan toista luokkaa. Muutama opiskelija oli kyllä pitkin päivää innokkaana kyselemässä ja lisäilemässä naamakirjaan, mutta taidan kuitenkin pohjimmiltaan jurona härmäläisenä toppuutella kaveripyyntöjen hyväksymisessä…

 

 

Kyseinen kuva ei liity tekstiin, mutta uskalsin viimein napata edellisiviikolla permanentatun rouvan menopeliin ruuvatusta kellosta fotoa. Vauhti päällä – watch out!

 

-Anni